Nyyssösten suvun historia

Nyyssöset Säämingissä
Nyyssöset Joroisissa
Nyyssöset Pieksämäellä
Nyyssöset Suonenjoella

Suvun nimet
Sukuvaakuna

Ensimmäiset merkinnät Nyyssösistä

Nyyssöset Säämingissä
Paavo Nyyssönen, Vantaa

Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Nyyssösistä löytyvät Savonlinnan linnaläänin voudintileistä Haapalan ja Seppäjärven kymmenyskunnista vuosilta 1541–1559, jolloin arviokunnan numerolla 1032 mainitaan isäntänä Lauri Nyyssönen. Samalla numerolla mainitaan myös Antti Silvantoinen. Vuoden 1559 veroluettelon mukaan ei enää Lauria näy, vaan hänen tilalleen on tullut Pekka Kalloinen. Toinen Nyyssönen – nimeltään Antti – esiintyy ainoastaan yhtenä vuotena (1546) Haapalan neljänneskunnan neljänneksessä eli Ruokojärven kymmenyskunnassa. Hän omisti talon Olli Pekanpoika Jaatisen ja Pekka Pelkoisen kanssa. Samalla tilalla vuosina 1547–1554 mainitaan veronmaksajana Heikki Nyyssönen. Tämän jälkeen Nyyssöset katoavat Säämingistä. Tässä valossa ilmeisesti Antti ja Heikki olivat lähisukulaisia, luultavasti veljeksiä. Myös Lauri oli heidän lähisukulainen. Asian varmistamiseksi ei ole käytettävissä heidän patronyyminimiään.
Samoissa voudin tileissä vuosilta 1541–1558 on myös Juvan Vesikansan Savuniemellä Lauri Ollinpoika Nyyssönen (lau ol nyszen), joka on varhaisin asiakirjoissa esiintyvä sukumme jäsen.

Verokirja vuodelta 1551, jossa Lauri Ollinpoika Nyyssösen nimi ympyröitynä. Kuva VA 6159:57v.

Olivatko Säämingin ja Vesikansan Nyyssöset sukua toisilleen?

Tähän vastaa fil. lis. historioitsija Erkki J. Hämäläinen seuraavasti: ”Kallistun itse sille kannalle, että he ovat sukua keskenään, ja että Säämingin Nyyssöset ovat muuttaneet Juvalle (Vesikansaan), vaikka muuten suhtaudun epäilevästi 1500-luvulla eläneiden esi-isien sukututkimukseen, joka usein perustuu nimistä tehtyjen olettamusten varaan. Maakirjoissa on vain pieni osa Nyyssösiä 1500-luvulta, pääasiassa perheiden päämiehiä. Näillä saattoi olla useitakin naimisissa olevia aikuisia poikia ja tyttäriä. Kaskiviljely edellytti paljon työntekijöitä ja usein nämä suurperheet olivat samaa sukukuntaa, joita ei kuitenkaan mainittu verokirjoissa, koska veronmaksajana oli vain perheen pää. Pidän varauksista huolimatta todennäköisenä, että Säämingin Nyyssöset ovat muuttaneet myöhemmässä vaiheessa Juvan Savuniemeen ja mahdollisesti myös Tikkalanmäkeen (Virtasalmelle).

Savuniemessä asui arviokunnan numerolla 734 Lauri ja Heikki Nyyssönen vuoden 1561 voudintilien mukaan. He ovat ilmeisesti asuneet siellä jo vuonna 1559, ja saattavat olla juuri samat Heikki ja Lauri Säämingistä. Sekaannusta aiheuttaa eräs toinen Lauri Ollinpoika Nyyssönen, joka asui Torni-nimisellä tilalla Savuniemessä vuosina 1541–1559. On kuitenkin ilmeistä, että tällä tilalla tai tässä arviokunnassa vuonna 1561 Heikin kanssa mainittu Lauri on aivan eri henkilö, Lauri Ollinpoika. Tämä tuleekin ilmi vuonna 1564 papinveroluettelossa, jossa tämä Laurin nimi esiintyy patronyymin kera Lauri Heikinpoika. Toisaalta samassa lähteessä Heikki mainitaan myös Heikki Heikinpoika Nyyssösenä.

Oletettavasti Säämingistä tulleet Lauri ja Heikki Nyyssönen ovat olleet veljeksiä ja heidän isänsä nimi on Heikki Nyyssönen, jota ei ole merkitty Savon vanhimpaan vuoden 1541 maakirjaan, jos hän silloin on edes ollut elossa. Papinveroluettelossa vuodelta 1564 Savuniemessä mainittu Heikki Heikinpoika voi olla saman Heikin poika, joka mainitaan vuoden 1541 verokirjoissa, ja Antti Nyyssönen oli hänen setänsä. Voisi ajatella, että Savuniemen Lauri Ollinpoika Nyyssönen olisi jo kuollut tai luopunut tilan isännyydestä vuoden 1558 tienoilla jättämättä perillisiä jälkeensä. Säämingistä tulleet Lauri Heikinpoika ja Heikki Heikinpoika Nyyssönen, jotka eivät olleet Lauri Ollinpojan lähiomaisia, mutta kylläkin lähisukulaisia, ovat lunastaneet tämän talon sukuun saaden tähän tilaan käräjillä perintökirjan lainhuudatuksen jälkeen. Lähisukulaisillahan oli etuosto-oikeus perintötilaan. Ei ole olemassa kuitenkaan minkäänlaista dokumenttia, että näin olisi tapahtunut.”

Prof. Kauko Pirisen kirjoittamassa Savon historian II-osassa on tehty luettelo Savon suvuista ja siinä esiintyy Nyyssösiä vuonna 1541 Juvalla Vesikansassa yksi perhe ja Säämingissä myös yksi perhe. Vuoden 1546 luetteloissa mainitaan Säämingissä kaksi perhettä ja Juvalla yksi perhe.

Vuoden 1564 luetteloissa molemmissa paikoissa esiintyy sama perhe-lukumäärä, mutta myös Rautalammilla esiintyy verotettava Nyyssönen, Heikki Heikinpoika. Vuoden 1614 luetteloissa mainitaan jo Nyyssös-perheitä Juvalla yksi sekä Vesikansassa ja Joroisissa molemmissa kaksi, kun taas Rautalammilla ei mainita enää yhtään Nyyssöstä. Oletettavasti Rautalammin Heikki Nyyssösen perhe muutti vuoden 1564 jälkeen Pohjanmaalle Ähtärin Savonkylään, mistä sitten polveutuvat Pohjanmaan Nyyssöset ja Nyyssölät.

Laurin, Antin ja Heikin asuinsijat Säämingissä

Missä sitten Lauri, Heikki ja Antti Nyyssönen asuivat Säämingissä. Tähän löytyy vastaus taas voudinkirjoista. Vuoden 1541 luetteloissa mainitaan Haapalahden-Seppäjärven kymmenyskunnassa arviokunnan numerolla 1032 Lauri Nyyssönen, joka yhdessä Antti Silvantoisen kanssa hallitsi tilaa, jonka verotusarvo oli 7 markkaa. Vuoden 1561 luetteloissa Laurin tilalle oli tullut Pekka Kalloinen.

Missä maantieteellisen tarkasti Laurin talo sijaitsee, ei selviä verokirjoista muuta kuin mainintana Haapalahti (Hapalax). Haapalahti on vielä tänäkin päivänä käytetty nimi lahden poukamasta Haukivedessä Savonlinnan pohjoispuolella. On lähdettävä seuramaan seuraavia veroluetteloita, joissa arviokunnan nimi ja numero säilyy, mutta omistajat vaihtuvat. Niin tullaan vuoteen 1641, jolloin maanmittari Lars Röös laatii ensimmäiset tiluskartat kyseisen seudun tiloista, tietysti verottajaa varten. Karttasivuilla 125–126 on Hannolanpelto-niminen kruununtila, jonka osana on arviokunnan numero 1032. Isäntinä on Antti ja Heikki Silvantoinen sekä Pekka Kalloinen, ja asukkaina kymmenkunta muuta talonpoikaa. Lars Röös esittää tilan päärakennuksen sijainnin niin, että kun se sijoitetaan nykyiselle peruskartalle, osuu se Hannolanpellolla vielä nykyisinkin olevan talon lähettyville. Paikka on 500 metrin päässä nykyiseltä Rinkilän koululta Juvolantietä pohjoiseen. Talon välittömässä läheisyydessä on rauhoitettu puu sekä kivikautinen asuinpaikka. Tämä osoittaa, että seudulla on asuttu jo tuhansia vuosia sitten.

Antti ja Heikki Nyyssösen talon sijoittaminen nykyiseen maastoon on hieman epävarmaa, koska heillä oli useita tiloja. He hallitsivat yhdessä Olli Pekanpoika Jaatisen ja Pekka Pelkoisen kanssa tiloja, joiden numerot olivat 1127, 1140, 1142 ja 1143, eikä ole varmuutta millä tilalla heidän asumuksensa oli.

Vuoden 1546 veroluetteloissa mainitaan isäntinä Lasse Niilonpoika Pelkoinen, Pekka Simonpoika Pelkoinen, Kauppi Pelkoinen ja Juho Pelkoinen. Kun Röös vuonna 1641 laati karttoja, hän oli merkinnyt Hirviniemen talon isännäksi Lassi Ollinpoika Pelkoisen. Jää hieman epävarmaksi oliko kyseinen Lassi se Ollinpoika, joka asusti tilalla numero 1127 jo vuonna 1561. Joka tapauksessa Pelkoiset hallitsivat kaikkia edellä mainittuja tiloja, ja on hyvin todennäköistä, että isännät olivat hyvin läheisiä sukulaisia keskenään.

Tilat, joiden numerot olivat 1127 ja 1140 sijaitsivat Hirviniemellä, joka nykyisin tunnetaan Talanniemenä. Sen sijaan tilat 1142 ja 1143 kuuluivat Hannolanpellon kruununtilaan. Tiloja hallitsi silloin Antti ja Heikki Jaatinen. Jos lähdetään siitä, että Pelkoiset säilyttivät tilojen 1127 ja 1140 hallinnan ja Jaatiset vastaavasti tilojen 1142 ja 1143 hallinnan, niin Antti ja Heikki Nyyssösen asumus olisi ollut Hirviniemellä (Talanniemellä), joka Röösin kartoissa on merkitty niemen kainaloon lähelle Haapaveden selkää. Niemen kärjessä olevaa tilaa numero 1140 vuonna 1641 isännöi Erik Dalakarls, joka Erkki Hämäläisen arvelujen mukaan saattoi olla Olavinlinnan virkamies tai upseeri.

Mitkä suvut sekoittuivat Nyyssösiin 1500-luvulla?

Tähän on hyvin vaikea saada vastausta, sillä verottaja ei merkinnyt kirjoihinsa muita kuin talon isännän. Niinpä isännän puoliso ja lapset jäivät ns. ”lintujen kirjoihin”. Kun perheen poika peri talon, verottaja kirjasi pojan nimen ja lisäsi siihen isän nimen, esim. Heikki Antinpoika, Matti Pekanpoika jne.

Jos lähdemme arvailemaan sukulaisuussuhteita, on lähdettävä siitä, että vaimo otettiin kylän lähipiiristä. Muodostivathan sen ajan kylät oman piirinsä erämaiden keskellä ja naapurikylään saattoi olla useita kymmeniä peninkulmia (esim. 10 peninkulmaa on jo 50–100 km). On siis katsottava mitä sukuja asusti samassa kylässä.

Haapalan kylässä Nyyssösten naapureina ja yhtiömiehinä mainitaan esim. vuosina 1541 ja 1550 seuraavia sukuja: Silvantoinen, Jaatinen ja Pelkoinen, jotka kaikki olivat Nyyssösten yhtiömiehiä. Niinpä voimme olettaa, että kyseiset isännät olivat lähisukulaisia toisilleen esim. lankoja tai vävyjä.

Haapalassa asusti 1500-luvulla myös mm. Paakkunaisia, Kalloisia, Simoisia, Jurvanaisia, Monosia, Halosia, Karvisia, Tynkkysiä jne. Tarkastelemalla asutusta vuonna 1641, jolloin Röös laati kylän tiluskartat, havaitaan, että edellä mainitut suvut hallitsivat edelleen kylän taloja. Ainoastaan Nyyssöset olivat hävinneet eli muuttaneet pois. Oli tullut myös uusia sukuja, kuten Toropaisia, Seppäsiä, Sopasia, Timosia ja Riikosia, jotka kaikki ovat vielä tänäkin päivänä yleisesti tunnettuja sukunimiä Savonlinnan seudulla ja Savossa.

Miksi mm. Nyyssöset muuttivat Joroisiin ja Rautalammille?

Ensimmäinen ja hyvin todennäköinen syy oli se, että Kustaa Vaasa lupasi vuonna 1542 verovapauden niille talonpojille, jotka lähtivät asuttamaan suuria erämaita kuten Rautalammin ja vielä Vesikansankin seutu silloin olivat. Tätä tarjottua etua useimmat talonpojat käyttivät hyväkseen. Lisäksi muuttoon vaikutti savolaisten kaskiviljelykulttuuri, sillä kaskettu metsä tuotti sadon vain 6–7 vuotta, jonka jälkeen tuotto loppui ja oli hakattava uusi kaski. Niinpä esim. Säämingin seudulla kaskettavat metsät alkoivat ehtyä ja oli lähdettävä kauemmaksi etsimään uusia kaskimaita.

Toinen merkittävä seikka sääminkiläisten muuttohalukkuuteen oli rajan läheisyys. Varsinkin 1500-luvun puolivälissä venäläiset ryöstivät ja tappoivat seudun asukkaita säälimättä. Niinpä eloonjääneet katsoivat parhaimmaksi muuttaa kauemmas korpiin, jonne ei vainolainen löytäisi. Tämä olettamus oli kuitenkin väärä, sillä esim. kesällä 1557 venäläiset polttivat ja ryöstivät Kuopion seudun talonpoikia. Muun muassa Vehmasmäestä hävitettiin seitsemän taloa. Tästä oli seurauksena, että useat talonpojat pakkasivat laukkunsa ja muuttivat Pohjanmaalle. Tämä saattoi olla syy miksi myös Heikki Nyyssönen muutti Rautalammilta 1560-luvun tienoilla Ähtäriin.

Lähteet:
Fil. lis. (historioitsija) Erkki J. Hämäläisen, FM Raimo Viikin, rovasti Osmo Töyryn ja Olavi Suhosen tekemät tutkimukset Savon suvuista.
Veijo Saloheimon, Arvo M. Soinisen ja Hans Gebhardin sekä Väinö Voionmaan tekemät tutkimukset sekä lehtikirjoitukset koskien yleistä muuttoliikettä.
Hakkila, Väinö: Muuttoliikkeet Savossa ja Karjalassa.
Lappalainen, Pekka: Säämingin historia I:1 (1970)).
Säämingin kunta, Säämingin seurakunta.
Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa & Pirinen, Kauko: Savon historia I esihistorian vuosituhannet ja keskiaika. Kuopio 1988.
Luukko, Armas ja Meinander, Carl Fredrik: Etelä-Pohjanmaan historia I.