Suvun historia

Varhaiset vaiheet Joroisten Savuniemellä 1500–1600-luvuilla

Nyyssösten varhaisin asiakirjoissa esiintyvä kantaisä Lauri Ollinpoika Nyyssönen löytyy Savon ensimmäisestä maakirjasta vuodelta 1541 (Juvan Joroisten Vesikansan neljänneksen neljännes kymmenkunta – Savuniemi). Veroluetteloissa Lauri Ollinpoika Nyyssösen isännyys jatkuu vuoteen 1559 asti.

Laurilla oli nuorena edesmennyt poika Paavo, jolle ehti syntyä noin vuonna 1540 poika Lauri Paavonpoika Nyyssönen, joka seuraa isoisäänsä Savuniemen isäntänä vuodesta 1567.

Vuonna 1585 papinveroluetteloissa tulee Laurin rinnalle myös Paavo Nyyssönen, oletettavasti Laurin vanhin poika. Molemmilla on yksi jousi kunnes vuonna 1590 Nyyssösiä on papinveroluettelossa jo kolme. Näistä Paavo Nyyssöselle on merkitty kolme jousta eli vähintään 15-vuotiasta miestä. Mukana on myös Lauri Paavonpojan toinen poika Heikki Nyyssönen, jolle on merkitty kaksi jousta ja isä Lauri Paavonpoika Nyyssönen, jolla on myös kaksi jousta.

Vuonna 1591 Lauri Paavonpoikaa ei enää mainita, vaan ainoastaan pojat Heikki ja Paavo Nyyssönen. Vuonna 1592 papinveroluetteloon tulee mukaan kolmas veli Antti Nyyssönen. Vuonna 1593 Paavo ja Heikki ovat edelleen luetteloissa, mutta Antin tilalla on Lauri. Vuoden 1594 papinveroluettelossa Heikki Nyyssösellä on neljä jousta, Paavo Nyyssösellä kaksi jousta ja Lauri Nyyssösellä yksi jousi. Eräs nuorempi Nyyssösten veli, jota ei kertaakaan lähteissä mainita on Pekka Laurinpoika Nyyssönen. Yhteensä Lauri Paavonpojan poikia on tiedossa näin ollen viisi (Paavo, Heikki, Antti, Lauri ja Pekka). Isä Lauri Paavonpoika (s. n. 1540) on viimeisen kerran veroluetteloissa vuonna 1590.

Veljekset Heikki, Paavo ja Lauri Nyyssönen jatkavat veroluetteloissa vuoteen 1604 asti ainoina Nyyssösinä. Vuoden 1605 maakirjassa ja papinveroluettelossa mainitaan kaksi Lauri Nyyssöstä. Vanhempi, Lauri Laurinpoika Nyyssönen (s. n. 1570) muuttaa sittemmin Hulkkolaan, jossa hänet mainitaan vaimoineen ensimmäisen kerran vuoden 1610 pariskuntaluettelossa.

Vuonna 1608 maakirjassa tulee esiin Pekka Paavonpoika Nyyssönen (s. n. 1586), joka muuttaa sittemmin Tikkalanmäelle, ja hänestä tulee Virtasalmen Nyyssösten sukuhaaran kantaisä.

Nyyssösten asutusliike omien maidensa sivupalstoille alkoi siis 1600-luvun alussa.

Savuniemellä Nyyssösten talo oli jakautunut 1630-luvulla kolmeen osaan. Näistä syntyivät myöhemmät Savuniemen kylän numerot 5 (Tornio), 6 (Leppämäki) ja 7 (Vihavala). Numero 5 oli Heikki Nyyssösellä (s. n. 1566). Hänellä ei ollut miespuolisia perillisiä ja taloon tuli vävyksi Lauri Torniainen. Numero 6 oli Lauri Nyyssösellä ja Savuniemi nro 7 oli Paavo Nyyssösellä.

Nyyssöset Säämingissä

Säämingin Nyyssösiä ei ole muuttanut Savuniemelle, sillä kaikki Savuniemen Nyyssöset ovat asuneet koko ajan Savuniemellä. Nyyssösiä on Säämingissä kyllä asunut, mutta ainakaan nämä 1540- ja 1550-luvuilla Säämingissä asuneet Nyyssöset eivät Savuniemelle muuttaneet. Nyyssösten y-kromosomin DNA todistaa erittäin vahvoista joroislaisista juurista, joiden perusteella voisi sanoa suvun alkukodin olevan Joroisten eikä Säämingin seudulla.

Suonenjoen Hulkkolan Nyyssöset

Lauri Laurinpoika Nyyssönen (s. n. 1601) on Hulkkolan Nyyssösten sukuhaaran kantaisä. Hänen isänsä Lauri Nyyssönen (s. n. 1570) oli ensimmäinen Nyyssönen Hulkkolassa, jonne hän muutti vuosien 1605–1610 välillä.

Lauri Laurinpoika Nyyssösen pojista Pekka Laurinpoika Nyyssönen (s. n. 1619) avioituu henkikirjojen perusteella vuonna 1644. Vuoden 1651 käräjillä hän otti haltuunsa isältään pari vuotta aiemmin autioksi (verotuksellisessa mielessä) jääneen talon Hulkkolassa.

Pekka Laurinpoika Nyyssönen siirtyi vuonna 1662 Hulkkolasta Kärkkäälän kylälle. Nyyssösten Hulkkolan talo jäi nuoremmalle veljelle Lauri Laurinpoika Nyyssöselle (s. n. 1635).

Ähtärin Nyyssöset

Ähtärin ensimmäinen Nyyssönen on Lauri Nyyssönen, joka on merkitty lampuodiksi vuoden 1621 kymmenysluettelossa. Lauri Nyyssösen jälkeen isäntänä jatkaa poika Antti Laurinpoika Nyyssönen (s. n. 1607). On varsin mahdollista, että Hietaisten kymmenyksestä, eli tarkemmin Hulkkolasta, vanhempi Lauri Nyyssönen (s. n. 1570), muutti 1620-luvun taitteessa nuorimman poikansa Antin kanssa Ähtäriin ja alkoi viljellä Heikki Tarsaisen autiota, joka sai myöhemmin Nyyssölän nimen.

Jäppilän Kähkölän Nyyssöset

Pekka Laurinpoika Nyyssönen (s. n. 1573) oli muuttanut Hietaisten kymmenykseen, mutta ei voida paikallistaa joko hän asui Kähkölässä. Pekka Laurinpoika Nyyssöstä seurasi isäntänä vanhempi poika Pekka Pekanpoika Nyyssönen. Maakirjassa Pekka mainitaan vielä 1630-luvulla, mutta vuoden 1627 henkikirjassa on hänen veljensä Juho Nyyssönen (s. n. 1600) vaimoineen.

Juho Pekanpoika Nyyssösen pojista Heikki Juhonpoika Nyyssönen (s. n. 1633) jatkoi Kähkölän isäntänä isänsä jälkeen. Heikki ei ole enää isäntänä vuonna 1697, vaikka henkikirjaan on kirjoitettu Heikki Juhonpoika Nyyssönen ja veli Juhon vaimo sekä veljet Antti ja Jaakko vaimoineen. Kyseessä on jo Heikki Heikinpoika Nyyssönen (s. n. 1664), josta polveutuu siis Kähkölän (Kakkilan) sukuhaara. Heikin nuorempi veli Antti Heikinpoika Nyyssönen (s. n. 1673) muuttaa Kukkolaan.

Virtasalmen Tikkalanmäen Nyyssöset

Pekka Paavonpoika Nyyssönen (s. n. 1586) oli tullut Tikkalanmäelle, joka oli entisiä Kallisten maita, ennen vuotta 1608. Tikkalanmäen Nyyssösten sukuhaara asuu Tikkalanmäellä ainakin vuodesta 1613. Tämä oli varhaisin vuosi, jolloin Pekka Paavonpoika Nyyssönen mainitaan kyseisellä asuinpaikalla. Seuraava isäntä Tikkalanmäellä oli edellisen poika Paavo Pekanpoika Nyyssönen (s. n. 1607), jota seurasi poikansa Paavo Paavonpoika Nyyssönen (s. n. 1628).

Vuosien 1694 ja 1697 henkikirjassa Valkiamäen kylällä on renkinä Pekka Nyyssönen. Hänen oletetaan olevan Tikkalanmäeltä kotoisin ja siis patronyymiltään Paavonpoika. Samaten hän on myös sama mies kuin myöhempi Längelmäen Pekka Nyyssönen (s. n. 1672) ja kyseisen sukuhaaran kantaisä.

Joroisten Savuniemen Nyyssöset

Nyyssösten kantakylä Savuniemi tyhjeni Nyyssösistä 1600-luvun loppuun mennessä. Savuniemen Nyyssösten sukuhaarat joko muuttavat muualle tai sammuvat mieslinjassa. Kaikki Nyyssöset ovat silti lähtöisin Savuniemeltä ja vielä 1600-luvun alkuvuosina kaikki Nyyssösten sukuhaarat asuivatkin Savuniemellä.

Nyyssösten varhaisvaiheista tarkemmin tässä

Nyyssösten asuttamia tiloja tarkemmin tässä

Nyyssösten suku DNA-tutkimuksen valossa

Nyyssösten sukuseura on ollut edelläkävijänä DNA-tutkimuksessa, kun jo vuosia sitten useasta toisilleen mahdollisimman kaukaisesta sukuhaarasta otettiin isälinjan Y-kromosomin DNA-näytteet. Nyyssösistä on useita markkeripohjaisia STR-testejä ja yksi tarkempi SNP-pohjainen Big Y johon on tilattu kylkiäisenä myös YFull-analyysi. Lisätestit Nyyssösistä eivät ole enää tarpeellisia, eivätkä tuo lisäinformaatiota. DNA:n saralla ainoa tie eteenpäin on vertailutestit Nyyssösiä lähinnä oleviin muihin sukuihin.

Nyyssöset kuuluvat idästä tulleen N-haploryhmän savolaiseen alaryhmään ja sen ns. Joroisten alueen klaaniin eli snippiin Y4374. Tuo mutaatio on tämän hetken tiedon mukaan (YFullin arvio) syntynyt n. 700 vuotta sitten eli 1300-luvun alkuvaiheissa. Kaikki toistaiseksi testatut ”Y4374-positiiviset” suvut ovat asuneet asiakirjojen alkaessa, vuonna 1541, Joroisten alueella tai sen läheisyydessä uudisasutusseudulla, erityisesti Leppävirran ja Suonenjoen suunnilla. On siten vahva syy olettaa, että tuon snipin omaavilla suvuilla on yhteinen esi-isä Joroisten alueella tai ainakin niin että samaa isälinjaista lähisukua olevia miehiä on asettunut asumaan Joroisten seudulle samoihin aikoihin.

Y4374-ryhmästä eroaa ensimmäiseksi mm. Laakkoset, Maliset, Rytköset ja Romuset omaksi ”haarakseen”. On hyvä muistaa, että haarautumiset ovat tapahtuneet todennäköisesti ennen sukunimien syntyä. Tuon ”sukuryppään” haarauduttua jatkui Nyyssösten, Ahosten, Tirkkosten, Janhusten, Väyrysten, Pasasten, Paalasten ja Kolehmaisten yhteinen isälinja, jossa tapahtui mutaatio markkerissa DYS511, joka sai arvon 11. Tämän jälkeen melko pian on tapahtunut SNP-mutaatio Z2716, joka ei ole enää Pasasilla positiivinen. Pasaset erottuivat omaksi sukuhaarakseen. Pasasten suvun alkukoti on ilmeisesti Joroisten Pasalassa, Kolman naapurissa, josta Kolehmaiset ovat lähtöisin.

Nyyssönen-nimi

(Heikki Nyyssönen 4.11.2017)

Sukunimet ovat sukulaisuuden yhdistävä tuntomerkki. Itä-Suomessa pääsääntöisesti saman sukunimen kantajat kuuluvat samaan sukuun. Useimmat itäsuomalaiset sukunimet on alkujaan muodostettu miesten etunimistä, jotka saattoivat olla peräisin monenkin eri kulttuurin ja kielen parista. Osa pohjautuu itäisen, osa läntisen kirkon mukanaan tuomiin nimiin. Huotari sisältää itäisen pyhimysnimen Feodor, Hänninen läntisen pyhimysnimen Henrik.

Sukunimiä on harvemmin muodostunut liikanimistä. Pirjo Mikkosen mukaan liikanimistä herkimmin periytyviä ovat asuinpaikkaan, kansallisuuteen, heimoon tai ammattiin viittaavat nimitykset. Liikanimet, jotka kuvaavat henkilön ominaisuuksia ja omituisuuksia, ovat Mikkosen mukaan vähemmän periytyviä. Sellaisia ovat muun muassa Hurskainen, Partanen, Könönen ja Kamalainen, josta tuli myöhemmin Komulainen.

Yhdysnimet ovat oma kategoriansa. Niissä liikanimi on liitetty vanhaan sukunimeen. Sellainen on muun muassa Pöksä-Kärkkäinen, josta tuli myöhemmin Pöksyläinen.

Mistä oma sukunimemme on saanut alkunsa? Valtaosa savolaisista sukunimistä perustuu joko ammatinnimitykseen, miehen nimeen tai liikanimeen. Ensin mainittu vaihtoehto voitaneen jättää huomiotta. Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan mukaan Nyyssönen on todennäköisesti peräisin miehen nimestä, nimittäin pyhimysnimestä Dionysius. On myös esitetty, että sukunimemme voisi johtua liikanimestä. Tarkastelen seuraavassa vielä kerran näitä kumpaakin teoriaa. Aloitan liikanimistä.

Jos nimeen Nyyssönen sisältyy jokin liikanimi, mikä se voisi olla? Vanhoissa lähteissä Nyyssönen esiintyy muun muassa kirjoitusasussa Nysäin. On ollut myös naispuolinen nimi Nysätär. Johtuisiko sukunimemme sanasta nysä? Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan (2013) mukaan nysä tarkoittaa lyhyttä, kulunutta puukkoa tai muuta tynkämäistä esinettä kuten piipunnysää. Vanhassa Gustaf Renvallin Suomalaisessa sanakirjassa (1826) mainitaan vielä nysä merkityksessä nysänenä, mikä tarkoittanee suoraa, pientä ja kapeaa nenää. Pienenä kevennyksenä mainittakoon vielä Nysä-niminen grillimakkara, ”jonka päät ovat lähellä toisiaan”.

Kenties ”ensimmäinen Nyyssönen” on saanut liikanimekseen Nysä, koska on ollut tavanomaista lyhyempi varreltaan tai hänen erityisenä tuntomerkkinään on ollut puukon tai piipun nysä tai sievä nysänenä. Liikanimestä on sitten tullut periytyvä sukunimi. Välivaiheena on voinut olla jokin yhdysnimi, Nysä-Korhonen, Nysä-Kolehmainen tai jokin muu.

Savolaiset sukunimet ovat maamme vanhimmat. Kristillistä nimistöä tunkeutui kansan keskuuteen ja muuttui kansanomaiseen asuun jo 1300-luvulle tultaessa. Liikanimet ovat vieläkin vanhempaa perua. Oma sukunimemme on todennäköisesti muodostunut viimeistään 1400-luvulla. Jos se johtuu sanasta nysä, sen on täytynyt olla käytössä jo keskiajalla. Siitä ei tietenkään ole kirjallisia todisteita. Suomen kirjakielessä nysä on mainittu ensimmäisen kerran tulkkisanakirjassa Variarum rerum vocabula -nimisessä sanakirjassa vuonna 1644.

Ruotsinkieliset kirjurit ovat kuulemansa perusteella kirjoittaneet sukunimemme monin eri tavoin. On kuitenkin vaikea nähdä, mitä liikanimiä seuraaviin voisi sisältyä:

Nysoin
Nyssoin
Nysein
Nysiein
Nyssiain

Sukunimestämme on toinen harvinaisempi muoto, nimittäin Nyysinen. Se ei myöskään sisällä mitään ilmiselvää liikanimeä.

Nimi Dionysius on tullut Suomeen idästä, ortodoksisen uskon mukana, ja lännestä ristiretkeläisten tuomana. Se esiintyy jo ensimmäisessä Suomea varten painetussa kirjassa, joka on Missale Aboense eli Turun messukirja (1488). Vanhoissa kalentereissa Dionysiuksen muistopäivä on lokakuun 9. Nimi on levinnyt kansan keskuuteen jo aikaisemmin. Sen kansanomaisia muotoja ovat Nisu ja Nisius, jotka johtuvat nimen toisesta kirjoitustavasta, joka on Dionisius.

Mikäli pyhimysnimiteoria pitää paikkansa, Nyyssönen on muovautunut Dionysiuksesta. Sen kansanomainen asu on arvoitus. Jotain voi ehkä päätellä siitä, että varhaisimmissa lähteissä sukunimemme on kirjoitettu Nyszen ja Nyssen. Vanhoissa Savon henkikirjoissa nimi on joskus kirjoitettu Nyssenen. Se ei ole enää kaukana nykyisestä kirjoitusasusta.

Yhteenvetona voi sanoa, että sukunimemme alkuperä on edelleen arvoitus. Se istuu vain pakottamalla pyhimysnimiteoriaan, joka lienee kuitenkin oikeammassa. Tutkimusta haittaa se, että emme pääse käsiksi edes 1400-lukuun, saati sitten sitä edeltäviin aikoihin.

Nimi on vain nimi, sanoi Shakespeare, ja niinhän se on. Nimi on kuitenkin oltava.

Sukunimemme yhdistää meidät Nyyssöset, se on meidän tuntomerkkimme. Viis nimen alkuperästä!

Tuomas Salste
Sukunimi-info: Nyyssönen, Nyyssölä
Sukulinkkejä: Nyyssönen, Nyyssölä