Sukujuhla 2010

Neljäs sukujuhla ja sukukokous Savonlinnassa vuonna 2010

Marianne Sartomaa

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämmintä piisasi, oli lauantai, heinäkuun 3. päivä. Vietettiin Nyyssösten sukuseuran neljättä sukujuhlaa ja -kokousta Savonlinnan Lehtiniemessä – suvun juurilla, jossa on asunut Nyyssösiä 1500-luvulla. Paikalle oli saapunut jälleen kerran runsas joukko sukua, noin 130 henkeä.

Aamukahvittelun jälkeen Aki Nyyssönen toivotti juhlaväen tervetulleeksi ja puheenjohtaja Heikki Nyyssönen avasi juhlan. Sitten seurasi viihdyttävää ohjelmaa, kun lavalle asteli paikallinen trubaduuri Matti Muhonen kitaraansa helskytellen. Trubaduurin johdolla juhlayleisö lauloi seisten muutaman säkeistön Savolaisten laulusta.

Kevennyksen jälkeen puheenjohtaja Heikki Nyyssönen asettui taas puhujapönttöön ja kertoi sukuseuran 10-vuotisen historian kulun. Valkokankaalle heijastetuilla kuvilla höystettynä saimme kuulla, että Nyyssösten ensimmäinen tapaaminen on ollut Jäppilän Kievarissa 18.7.2000, jolloin on päätetty järjestää sukuseuran perustava kokous Varkauden kotiseutukeskuksessa.

Seuran merkittäviä etappeja ovat olleet mm:
– Ensimmäinen sukujuhla vuonna 2002 Jäppilässä, toinen 2004 Suonenjoella ja kolmas 2007 Pieksämäellä.
– Sukuseuran vaakunan julkistaminen Jäppilässä, suvun kantaisän Olli Nyyssösen muistolaatan paljastaminen vuonna 2004 Joroisten Savu­niemellä ja ensimmäisen sukukirjan julkistaminen Pieksämäellä.
– Tiedotelehden massapostitus yli 1400 Nyyssös-suvun jäsenelle vuonna 2008 toi uusia jäseniä seuraan runsaasti.
– Sukuseuran Keskusliitto valitsi Nyyssösten sukuseuran Vuoden 2007 aktiivisimmaksi sukuseuraksi.

Juhlaohjelma jatkui tutkimustilanteen esittelyllä. Seuran tutkimusvastaavan, Ari Kankkusen ollessa esteellinen, esityksen piti urhoollisesti Marianne Sartomaa, joka kertoi, että ensimmäisen sukukirjan julkistamisen jälkeen on tullut runsaasti uutta tietoa. Kokonaan uusia tai täydennettyjä sukutauluja on nyt yli 700 ja Nyyssönen-nimenkantajia on 3790 henkilöä.

Tutkimustuloksista saimme kuulla, että Ähtärin ja Evijärven Nyyssöset on yhdistetty toisiinsa ja Rautalammin sekä Virtasalmen Nyyssöset on yhdistetty pääsukuun. Lisäksi Nyyssöset on poimittu Karjala-tietokannasta ja historiallisesta sanomalehtikirjastosta sekä perukirjoja on löydetty noin 100 suvun jäseneltä.

Marianne kertoi myös DNA-tutkimuksesta, jolla varmennetaan eri sukuhaarojen sukulaisuus, jos kirjalliset lähteet puuttuvat. Suvun seitsemältä jäseneltä on otettu DNA-näyte, joiden perusteella esim. Evijärven Nyyssösten ja Kupiloiden yhteys on varmistunut.

Vaikka keittiöstä leijui kokoussaliin lihakeiton tuoksu, oli vielä ohjelmassa pöytästandaarin luovutus Hilkka Heimoselle ja ”talon” isännälle Veikko Heinoselle sekä isännänviirin luovutus Eila Stenhällille. Yllättäen Veikko lahjoitti sukuseuralle upean taulun Lehtiniemen maisemista.

Lounaan jälkeen yleisöä viihdytti jälleen trubaduuri Muhonen kansantaiteilija Jaakko Tepon tunnetuiksi tekemillä lauluilla.

Seuraava puhuja, kirjailija Vesa Luukkonen, kertoili leppoisaan tapaansa Hannolanpellon vaiheista 1400-luvulta 1900-luvun alkupuoliskolle.

Mielenkiintoisen esitelmän mukaan Hannolanpellon asukkaat tulivat noin vuonna 1450 Karjalan kannakselta Muolaasta, Kurkijoelta ja Hiitolasta. Haapalan kylään kuuluva Hannolanpelto sijaitsi hyvin lähellä Pähkinäsaaren rauhan rajaa, joten kyläläiset joutuivat useasti kahnauksiin Venäjän karjalaisten kanssa. Niinpä Haapalan kylä ryöstettiin vuosina 1460 ja 1464 ja monta taloa poltettiin.

Näiden ryöstöretkien seurauksena ryhdyttiin suunnittelemaan linnoitusta, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1475. Olavinlinnan valmistumisajankohtana voidaan pitää vuotta 1557.

Linnoituksesta huolimatta venäläiset tekivät useita ryöstöretkiä Haapalaan. Esim. vuonna 1556 Lauri Nyyssösen talo ryöstettiin putipuhtaaksi, isäntä Lauri surmattiin ja talo pantiin palamaan.

Nyt on selvinnyt, että Laurin talo sijaitsi joutomaalla noin 200 m Haapalahden rannasta. Talon perustukset tulivat esiin kun alueen poikki vedettiin vuonna 2004 vesijohtoa. Tällöin paljastui talon kivijalka sekä hiiltyneitä hirren pätkiä perustusten ympäristöstä.

Jatkuva varuillaanolo ja uudisasukkaille luvattu 10 vuoden verovapaus sai Nyyssöset kuitenkin muuttamaan eräsijoilleen Juvan pitäjän Savuniemeen.

Haapalan kymmenyskunnan maista muodostettiin ns. latokartano vuonna 1554, jolloin alkoi monivaiheinen Hannolanpellon kartanon historia. Viimeisin Hannolanpellon kartanon päärakennus paloi 1959.

Viimeisenä ohjelmanumerona Esko Nyyssönen lausui SSK:n tervehdyksen ja jakoi keskusliiton myöntämät kultaiset ansiomitalit Veikko Nyyssöselle, Paavo Nyyssöselle, Heidi Markkaselle, Heikki Nyyssöselle ja Aki Nyyssöselle. Ari Kankkunen oli jo edellisenä päivänä saanut merkkinsä.

Juhlakahvien jälkeen oli vuorossa seuran vuosikokous. Ennen kokouksen alkua esiintyi hanuristi Mari Hiltunen. Kokouksessa valittiin uusi hallitus, jossa puheenjohtajana jatkaa Heikki Nyyssönen Oulusta ja varapuheenjohtajana Esko Nyyssönen Iittalasta. Uutena jäsenenä hallitukseen valittiin Pertti Frisk Alastarolta Aki Nyyssösen ilmoitettua luopuvansa mahdollisesta hallituspaikasta. Hallituksessa jatkavat edelleen Heidi Markkanen Espoosta, Marianne Sartomaa Pieksämäeltä, Ari Kankkunen Varkaudesta ja Kari Pekka Nyyssönen Leppävirralta.

Juhla huipentui Saimaan risteilyyn, josta Heikki Nyyssönen kirjoittaa kepeään huumorityyliin seuraavassa:

LOVE BOAT eli ”sukulaisrakkautta Saimaalla”

Heikki Nyyssönen

Nyyssösten sukukokous huipentui risteilyyn Saimaalla. Jo hyvissä ajoissa oli s/s Savonlinna ankkuroitunut Rauhalinnan laituriin. Ilmassa oli suuren sukujuhlan tuntua. Aluksella oli kuitenkin vähän hermostunut tunnelma. Savonlinnan kaupungin edustuslaiva oli kyydinnyt niin ministereitä kuin suurlähettiläitäkin, mutta ei koskaan yhdellä kertaa yli sataa Nyyssöstä! Edessä oli laivan historian haasteellisin tehtävä!

Laiturilla sataa Nyyssöstä vastassa oli noin kymmenentuhatta hyttystä. Ne saivat kuitenkin jäädä rannalle ruikuttamaan, kun laiva hiljalleen loittoni satamasta. Konemestari lisäsi vähitellen höyryä ja vauhti kiihtyi. ”Hei, pojat, nyt ollaan sitten irti arjesta!” huikkasi joku. ”Ja et kyllä ota kuin yhen kaljan!” sanoi siihen toinen, ilmeisesti edellisen vaimo.

Aurinko paistoi lämpimästi. ”Ottaesko paijan poes?” kyseli Jäppilän mies. ”Ei tule kuuloonkaan!” sanoi miehen seuralainen. ”Kato nyt, puhheenjohtajallakin on pikkutakki ja ravatti kaolassa.” ”No se onnii puhheenjohtaja ja eikö tuo lie yliopistomiehiä.”

Nälkäisimmät Nyyssöset jonottivat ahtaassa oviaukossa istumapaikkoja salonkiin. ”Männään yhtä aekoo niin ei tule tungosta!” sanoi pieksämäkeläinen isäntämies. Toinen jono syntyi baarin puolelle. Muut seisoskelivat tai istuskelivat kannella ja huiskuttivat iloisesti ohiajaville aluksille.

”Tämä suuri järvi tässä edessämme on kuin elämä itse, ja me Nyyssöset keikumme elämän merellä nyt, kirjaimellisesti samassa veneessä,” lausui joku kaunopuheisesti. ”Hei, nythän minä muistan!” sanoi miehen vierustoveri. ”Sinähän lauloit Suonenjoen juhlissa, kun muistolaatta paljastettiin! Se oli hieno esitys.”

Kannella soittelevan hanuristin inspiroimana seuran varapuheenjohtaja yltyi laulamaan Suvivalssia. Kajuutoista kantautui äänekäs puheensorina. Baarissa joku tilasi vielä yhdet ja kyseli, ollaanko kohta Leppävirralla.

Ruokailun jälkeen siirryttiin kahviin. Marjakakku teki kauppansa. Karttulan mies otti jo kolmatta kertaa – servietille, kun ei lautasta löytänyt. Ohikulkenut tarjoilija huomasi tilanteen ja kiiruhti lautasta hakemaan, tuli takaisin ja sanoi anteeksipyytävästi: ”Voi sentään, tässä on teille lautanen. Ottakaa toki toinenkin pala kakkua!”

Laivan kaukaisimmassa sopessa, suojassa katseilta, nuori pari istui käsi kädessä, katsellen välillä järven selkää, välillä toisiaan silmiin. S/s Savonlinna oli sinä iltana Love Boat, mutta ei vain siinä tavallisessa merkityksessä, vaan myös sukulaisrakkauden mielessä. Sukujuhla yhdisti Nyyssöset hetkeksi yhdeksi suureksi perheeksi ja se teki hyvää sielulle ja sydämelle.

No, sehän meni loppujen lopuksi ihan hyvin, tuumi kippari, kun laiva lipui taas laituriin ja matkustajat astuivat maihin. Suotta hermoilimme. Tosi mukavaa väkeä nämä Nyyssöset! Tervetuloa toistekin!

Kuvat Kari Partanen. Lisää kuvia juhlasta löytyy albumista: Sukujuhla 2010