Heikki Nyyssönen, Oulu
Divarissa kannattaa etsiä huonokuntoisia kirjoja – sellaisia, joissa on repaleiset selkämykset, laikkuiset kannet ja irtoavia sivuja. Niissä on parhaat jutut.
Viimeisimpiä divarilöytöjäni on kirja, jossa on Kyläkirjaston kuvalehti -nimisen julkaisun vuosikerrat 1906–1909. Lehdet olivat luonteeltaan opettavaisia, isänmaallisia ja uskonnollisia. Joukossa oli myös kertomuksia, pikku ilmoituksia ja uutisia.
Yksi uutinen pisti erityisesti silmääni. Kuvalehden numerossa 11/1909 kerrotaan taiteilija J. K. Kyyhkysen kuolleen. Silloin minä muistin sinut, Poro-Joope.
J. K. eli Juho Kustaa Kyyhkynen oli nuorena kuollut lappilainen taidemaalari, Lapin kalsean kauneuden, räiskyvien revontulten ja keskiyön auringon kuvaaja. Juho kävi Ateneumia ja vietti vuoden Pariisissakin, mutta veri veti aina kotimaisemiin, Lappiin ja rakkaalle synnyinseudulle Kemijärvelle.
Kemijärvellä Juho kuolikin, tapaturmaisesti metsästysretkellä, 34-vuotiaana. Hänen taiteensa elää maalauksissa, joissa laihat lappalaiset liikkuvat nopsilla poroillaan aution ja asumattoman seudun keskellä, ”seuraten kapeata pulkkatietä, joka kiemurtelee niin kuin sininen käärme matalien vaivaispetäjien lomitse”.
Kuvaus sopii kuin nakutettu tauluun, joka oli meillä kamarissa, ja jota lapsena unen tuloa odotellessa katselin. Poro-Joopeksi sitä sanottiin. Taulun alareunassa oli taiteilijan signeeraus, J. K. Kyyhkynen, sekä vuosiluku, jota en muista. Taulua ei valitettavasti enää ole. Se on hävinnyt teille tietymättömille.
Sen jälkeen en ole Poro-Joopeen törmännyt.
Ennen kuin nyt.
Poikkesin äskettäin taas divariin, kirjoja haistelemaan ja tutkimaan toivorikkaasti, olisiko missään irtolehtiä tai kahvin jättämiä tahroja. Huonolta näytti, kirjat olivat inhottavan hyväkuntoisia. Ihan kuin niitä ei olisi koskaan avattukaan, saati luettu.
Lopulta löytyi kirja, jossa olivat edellä mainitsemani hyvän kirjan tuntomerkit – Väinö Mäkelän v. 1914 julkaisema romaani Koskenlaskijan morsian eli Tarina Perä-pohjolasta. Uteliaisuuteni heräsi. Silmäilin teosta nähdäkseni, mistä se kertoi. En päässyt juuri alkua pidemmälle, kun vastaan tuli – yllätys, yllätys – henkilö nimeltä Poro-Joope!
Tunteeni olivat hieman sekavat. Poro-Joope, olit mukava lapsuudesta. Mutta, please, älä nyt ala kummitella!