Suomen sota 1808–1809 ja Varrashongan mäki

Paavo Nyyssönen, Vantaa

Leppävirran Palokankaalta Suonenjoen Lempyylle johtavalla tiellä, Keltun kohdalla, noin 6–7 km Lempyyltä, on tiessä korkea mäki. Mäki tunnetaan tänä päivänä Laakson mäkenä lähistöllä sijaitsevan Laakson talon mukaan. Vanhalla ajalla mäkeä nimitettiin Varrashongan mäeksi.

Isoisäni kertoi, että se sai nimensä seuraavalla tavalla: venäläinen sotilasyksikkö eteni Leppävirran suunnasta kohti Lempyytä Suomen sodan aikana. Koska kuormastot eivät ehtineet seurata eteneviä joukkoja, joissa muonavarastot olivat, tuli venäläisille sotilaille nälkä. He huomasivat tien vieressä olevalla laitumella Aadam Nyyssösen (s. 1777) lehmän, tappoivat sen ja söivät tyhjään mahaansa.

Kypsentääkseen lehmän lihat, he tekivät nuotion ja kärvensivät lihat pieninä paloina nuotion lämmössä. Syötyään he laittoivat lihavartaansa tien vieressä olleen suuren männyn juurelle pystyyn. Tästä sai mäki nimensä, Varrashongan mäki.

Aadam kuitenkin kimmastui, sillä menihän köyhän torpparin ainoa lehmä vieraisiin suihin. Niinpä hän totesikin, että ”tämän suavat vielä ryssät maksoo korkojen kanssa”. Juttu levisi nopeasti kylälle. Niinpä kylän miehet päättivät tulla Aadamin avuksi ja kostaa tekonen venäläisille.

Tähän tulikin mainio tilaisuus, sillä kylälle levisi tieto, että venäläisten kuormasto etenee Palokankaan suunnasta kohti Lempyytä, missä venäläisen eversti Tuskovin joukot majailivat väliaikaisesti matkallaan Pohjanmaalle. Miehet päättivät panna toimeen kuormaston ryöstön, sillä saattueen mukana oli vain muutama kasakka, ja nekin ylen väsyneitä, oli tiedustelija kertonut. Ryöstöpaikaksi valittiin nykyisen Vehvilän kylän tienhaara, Hyllysuon talon kohta, joka silloin kasvoi synkkää kuusikkoa.

Illan hämärtyessä kuormasto saapui kuusikon kohdalle, ja kasakat makailivat kuormiensa päällä puolitorkuksissa. Miehet hyökkäsivät kirvein ja nuijin venäläisten kimppuun, lienee jollain ollut myös suustaladattava rihla. Taistelu ei kestänyt kauan, sillä kasakat tulivat todella yllätetyiksi ja hetken kuluttua oli venäläiset lyöty hengiltä tai tainnoksiin ja ”taespa joku vikkelimmistä piästä karkuunkin”, totesi joku miehistä. Yritys kannatti, sillä kuormissa oli paljon ruokaa ja myös lämpimiä talvivaatteita, jotka jaettiin kyläläisten kesken.

Ruokavarastoista sai Aadam leijonanosan, koska oli menettänyt ainoan lehmänsä ja muut kyläläiset päättivät hyvittää näin hänen kärsimänsä vahingon, minkä venäläiset olivat hänelle aiheuttaneet. Kaiken lisäksi saivat he saaliikseen myös joukon kelpo hevosia. Mutta niillä oli yksi paha vika, ”sillä ne konit eivät ymmärtänneet ku ryssän kieltä, kun kynnettiin kaskee”.

Juttu ei kerro, tuliko ryöstö eversti Tuskovin tietoon. Jos tulikin, päätti hän jatkaa etenemistä kohti Pohjanmaata. Nykyisen Suonenjoen kirkonkylän kohdalla hän kuitenkin joutui kokemaan suomalaisten kovan vastarinnan, jossa kaatui paljon sotilaita puolin ja toisin.

Toinenkin Nyyssösiä koskeva välikohtaus tapahtui venäläisten kanssa kyseisen sodan aikana. Jäppilän Sormulan taloon, jota isännöi silloin Lauri Nyyssönen, saapui venäläinen sotilasyksikkö ja majoittui Laurin taloon. Yöllä, venäläisten nukkuessa, kylän miehet telkesivät talon ovet ja tuikkasivat talon tuleen. Näin koko talo paloi sotilaineen maan tasalle.

Talon nykyinen isäntä Herman Nyyssönen kertoi, että hänen ollessaan pieni poika, kaivoivat he talon jäännöksiä ja löysivät 1700-luvulta peräisin olevia venäläisiä metallirahoja, jotka olivat olleet venäläisten kasakoiden taskuissa turman tapahtuessa.