Heikki Nyyssönen 2013

Nimien alkuperä on mielenkiintoinen. Esim. Jäppilän nimi johtuu Jakobista eli skandinavilaisittain Jepestä. Näytelmäkirjallisuudesta tuttu on Jeppe Niilonpoika, joka valitti, että kaikki sanovat, että Jeppe juo, mutta kukaan ei kysy, miksi Jeppe juo. Jepesta on sitten muodostunut sukunimi Jäppinen.  Jäppiset olivat Jäppilän ensimmäisiä asukkaita, mutta eivät kuitenkaan aivan ensimmäisiä, sillä monet seudun paikannimistä ovat saamelaisperäisiä. Sellainen on mm. Maijootjoki, jossa sana maijoot tarkoittaa majavaa. Myös Lappalainen ja Lappi ovat Jäppilässä yleisiä sukunimiä.

Jäppilä on myös yksi Nyyssösten suvun kantapaikoista. Nyyssösiä Jäppilään tuli mm. Joroisista. Vuonna 1894 Jäppilään saapui Nyyssösmies, joka oli syntynyt ”synkässä metsässä”. Sitä tarkoittaa paikannimi Jämsä. Kyseinen mies oli 6.10.1869 syntynyt Herman Nyyssönen, joka Jäppilään saavuttuaan avioitui Pieksämäeltä kotoisin olleen Miina Herrasen kanssa. Herman ja Miina rakensivat talon ja perustivat tilan. Tästä Sormulaksi sanotusta tilasta kasvoi yksi Jäppilän suurimmista. Tilalla tarvittiin paljon palvelusväkeä mm. suurta karjaa hoitamaan. Aputyövoimaa saatiin tilan arentilaisista eli vuokratilallisista. Arentitiloja oli kymmenkunta. Hermanni-isäntä oli ilmeisen uudistusmielinen. Siitä kertoo sukukirjan taulu 1030 (sukukirja I, s. 280). Sormulaan tuli nimittäin 1920-luvulla sähkövalot. Herman rakensi oman ”sähkötehtaan”, jonka turbiini pyöri vesivoimalla. Sähkön häiriöttömästä saannista vastasi suutari Hämäläinen mökissään Maijootlammen eli Majavalammen rannalla.

Sähkö-sana oli keksitty jo 1800-luvulla. Lönnrotin ehdottama ”lieke” ei kuitenkaan ottanut tulta. Elektrisiteetin suomenkieliseksi vastineeksi vakiintui sähäkkä sähkö. Yksi sähkön historian merkkivuosista Suomessa oli 1889, jolloin G. Strömberg aloitti sähködynamoiden valmistuksen. Ensimmäinen vesivoimalaitos oli Tammerkoskessa. Tampereella syttyi myös ensimmäinen sähkövalo. Öljy- ja karbidilamppujen aika alkoi olla ohi. Hermannin sähkötehtaassa, joka oli hirsirakennuksessa Maijootjoessa, oli 12 hv:n turbiini ja 9 hv:n tasavirtageneraattori.

1920-luvulle tultaessa Hermanni ja Miina olivat jo viisissäkymmenissä. Suomessa elettiin hyviä vuosia aina 1930-luvun taitteeseen asti. Koko 1920-lukua on sanottu modernismin vuosikymmeneksi. Elintaso nousi, vaikka kehitys olikin epätasaista. Elintasossa oli melko huikea ero johtajan ja esim. talollisen tai jopa suurviljelijänkin välillä. Hermannille ja Miinalle syntyi kaikkiaan 11 lasta. Kaikki eivät selvinneet aikuisiksi. Ukko-Hermannin jälkeen Sormulan isännäksi tuli perheen nuorin poika, joka oli myös Herman ja sai kutsumanimekseen varsin loogisesti Poika-Hermannin. Sukukirjan taulussa 1043 (s. 283) on pitkä luettelo Poika-Hermannin luottamustoimista. Herman junior oli mukana politiikassakin, mm. Keskustapuolueen (myöh. Suomen Keskusta) paikallisosaston puheenjohtajana.

Poika-Hermannikin lepää jo perheen sukuhaudassa Jäppilän hautausmaalla. Hautausmaa on kauniin 140-vuotiaan puisen ristikirkon läheisyydessä ”syvänsinisen järven” rannalla. Sitä Syvänsi tarkoittaa.