Suvun tarinoita

Isoisän ensimmäinen tienesti
Isän kanssa reissussa
Kotirannan kalareissuista
Kun itse UKK kuulusteli Kalle Nyyssöstä
Kunnon maalari
Kutunakan hauta
Kylän ensimmäinen traktori
Lapsia palanut
Metsänhoitoa
Selkkaus mustalaisten kanssa
Sotavanki Pekka Fetoroff
Suomen sota 1808-1809 Varrashongan mäki
Täpäriä tilanteita
Väärässä paikassa väärään aikaan

Pakinat

Ajan kuva
Arvot mekin ansaitsemme
Guru
Kantaisän isä
Korvike on kystä!
Kotimaani ompi Savo
Lyskä
Meitä on moneksi
Missä jono, siellä ongelma
Muistin Poro-Joopen
Onko nimi enne?
Solveigin laulu
Suku kielessä ja mielessä
Sukulaisten bongaamisen vaikeudesta
Tikusta asiaa

Perinnetietous

Isoisän reumanhoitolääkkeet
Kotirannan mummin lakkakiisseli
Luumädän lääke
Riisitaudin hoito
Rojuhaude

Ajan kuva
Heikki Nyyssönen, Oulu 6.3.2009

Sukutauluissa annetaan ainakin perustiedot henkilöistä ja ehkä myös ns. ajankuvaa, siis sellaista tietoa, mikä kuvaa käsillä olevaa ajankohtaa. Tässä suhteessa on usein valinnan varaa, mutta valinta ei ole aina helppoa.

Houkutuksena on mennä ali siitä, mistä aita on matalin. Taustatietona voi olla esim. luettelo sen ajan hallitsijoista, suurista taiteilijoista ja tiedemiehistä, tai merkittävistä tapahtumista. Niillä ei ole usein mitään tekemistä itse pääasian kanssa. Erään esi-isäni syntymävuonna oli Irlannissa ankara nälänhätä, mutta se ei liity esi-isääni millään lailla.

Ajan kuvaa voi lähestyä esim. sammakko- tai lintuperspektiivistä. Sammakkoperspektiivistä kuvattaessa kamera sijoitetaan matalalle ja asioita kuvataan ”madon silmin”, niin kuin britit sanovat. Huomio kiinnittyy yksityiskohtiin. Otan esimerkin omasta sukukirjastamme. Taulussa 1016 Leena Land kertoo v. 1863 syntyneestä Susanna Nyyssösestä pikku anekdootin. Kun Susannan aittaan tuli kerran pyrkimään poika, josta tuli myöhemmin ison talon isäntä, Susanna oli sängyn laidalta sanonut: "Isäntä on hyvä ja istuu."

Tämä kuvaa yhtä sen ajan ilmiötä, nimittäin yöjalassa käyntiä. Vanhassa talonpoikaiskulttuurissa yöjuoksu tai yövystely oli ainakin osittain hyväksytty tytön ja pojan seurustelutapa. Susannan muodollinen puhetapa, joka meistä tuntuu hieman huvittavalta, on sopusoinnussa seurustelua säädelleiden sääntöjen kanssa.

Sana "talonpoikaiskulttuuri" kuuluu lintuperspektiiviin. Se kuvaa 1800-luvun lopun Suomea yleisesti. Aitasta zoomataan silloin ympäröivään yhteiskuntaan, jota voi tarkastella eri näkökulmista. Tällöin mieleen voivat tulla esim. vanhat Suomi-filmit, joissa kukki kansallisromantiikka "uskaliaine" heinälatokohtauksineen. Sukukirjassamme niitä ei taida olla.

Talonpoikaiskulttuuri tuli tiensä päähän 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Esi-isämme ja esiäitimme paiskivat töitä tehtaissa ja totuttelivat kaupunkilaiselämään. Näistä viitekehyksistä voi ammentaa aikaa kuvaavaa taustatietoa.

Ajankuva ei ole simppeli käsite. Se voi peilautua hyvinkin erilaisena silmäparista riippuen. Millaisena em. Susanna näki ja koki maailmansa? Leena Landin anekdootti kertoo siitä jotakin. Lisäosviittaa antaa kansanperinne, säilynyt perimätieto, aikakauden sanomalehdistö jne.

Entisaikojen melko staattista ja yhtenäiskulttuurista maailmaa nykyiseen verrattaessa voi iloita valtavasta teknologisesta kehityksestä YouTubeineen ja Facebookeineen. Tai voi kaivautua poteroihin maailmanlopun odotuksessa. Pessimismin ja optimismin välillä valinta on helppo. Optimisti on ehkä väärässä, mutta optimistina on hauskempi elää.