Suvun tarinoita

Isoisän ensimmäinen tienesti
Isän kanssa reissussa
Kotirannan kalareissuista
Kun itse UKK kuulusteli Kalle Nyyssöstä
Kunnon maalari
Kutunakan hauta
Kylän ensimmäinen traktori
Lapsia palanut
Metsänhoitoa
Selkkaus mustalaisten kanssa
Sotavanki Pekka Fetoroff
Suomen sota 1808-1809 Varrashongan mäki
Täpäriä tilanteita
Väärässä paikassa väärään aikaan

Pakinat

Ajan kuva
Arvot mekin ansaitsemme
Guru
Kantaisän isä
Korvike on kystä!
Kotimaani ompi Savo
Lyskä
Meitä on moneksi
Missä jono, siellä ongelma
Muistin Poro-Joopen
Onko nimi enne?
Solveigin laulu
Suku kielessä ja mielessä
Sukulaisten bongaamisen vaikeudesta
Tikusta asiaa

Perinnetietous

Isoisän reumanhoitolääkkeet
Kotirannan mummin lakkakiisseli
Luumädän lääke
Riisitaudin hoito
Rojuhaude

Korvike on kystä!
Heikki Nyyssönen, Oulu

Näillä sanoilla äitini apuna sota-aikaan ollut neitonen ilmoitti kahvin olevan valmista. Korviketta ”kahvi” silloin olikin, ellei peräti vastiketta. Korvikkeessa oli sentään vähän kahviakin, mutta vastikkeessa ei lainkaan – viljaa vain ja sokerijuurikasta ja sikuria. Sikuri on mauste- ja koristekasvi ja ”kahvi” saadaan kasvin juurista (vrt. voikukka). Pelkästään sikurista tehty kahvi on karvasta, sitä ei juo suurin surminkaan. Sikurista on muuten olemassa myös salaattiversio. Se on sukua Belgian kansalliskasvikselle, joka on endiivi.

Kahvin tuskaan tuli sitten helpotusta heti sodan loputtua, kun Riosta saapui ensimmäinen laivalasti.

Kahvi ”keksittiin” Afrikassa ja sieltä se tuli ensin Arabiaan. Arabian kielestä kahvin nimikin on peräisin, sanasta, joka tarkoittaa viiniä. Kahvi on tavallaan Islamin viiniä.

Suomeen kahvi rantautui joskus 1700-luvun jälkipuoliskolla. Se oli kallista – sanottiinkin, että kahvikulta kaunis juoma, vaan on kumma kukkarolle. Kahvi kulutti valuuttavaroja ja sitä sai välillä vain erityisluvilla. Kahvilupia kaupiteltiin silloin kuin pirtureseptejä kieltolain aikana.

Talvisota oli tuskin ehtinyt syttyä, kun kahvi meni kortille. Kortilla se sitten oli kokonaista 15 vuotta. Lopultahan melkein kaikki oli kortilla. Ostokortteja annettiin lapsillekin. Allekirjoittaneella, niin kuin varmaan monella muullakin, on vielä muistona osaksi käyttämätön valtion yleisostokortti (voimassa 1.4.1949 – 30.9.1949). Kahviannos oli ¼ kiloa kuukaudessa. Vuoden 1942 alusta annos muuttui korvikkeeksi.

”Tietysti Pauligin” on varmaan kuuluisin kahvin mainoslauseista. Muistissa on myös Kolumbian kahvia mainostanut ”Juan Valdez” ja hänen muulinsa Shakira kahvipapusäkit kuormanaan. Juan Valdez ei ollut oikeasti Juan Valdez, vaan Carlos Sanchez, joka oli kylläkin kahvinviljelijä.

Omassa lapsuudessani kahvi ja pulla olivat erottamaton pari. Se kuului asiaan myös aamiaisella ennen kouluun menoa.

Jospa palaisimme vielä näiden tuumailujen otsikkoon. Neitosta, joka lausui nuo yllä olevat ikimuistoiset sanat, sanottiin neiti Jeskaseksi. Nimestä päätellen hän tuli jostain Karjalan puolesta. Sukua on mm. Ilomantsissa ja alun perin Salmissa, Sortavalan pitäjässä ja Suojärvellä. Itse neiti Jeskasesta en muuta muistakaan kuin tuon lentäväksi muodostuneen lauseen.

Sana kystä on tuttu joululaulusta, jonka mukaan ”on äiti laittanut kystä kyllä”, ts. on äiti laittanut kypsää ruokaa riittävästi. ”Korvike on kystä” on siis yhtä kuin korvike on kypsää eli valmista juotavaksi.

”Nyyssönen, kahville!” kuuluu vaimo huutelevan. Se on käsky eikä määräys.