Tarinat
Nyyssösten Sukuseura ry
   

 

Suvun tarinoita

Isoisän ensimmäinen tienesti
Isän kanssa reissussa
Kotirannan kalareissuista
Kun itse UKK kuulusteli Kalle Nyyssöstä
Kunnon maalari
Kutunakan hauta
Kylän ensimmäinen traktori
Lapsia palanut
Metsänhoitoa
Selkkaus mustalaisten kanssa
Sotavanki Pekka Fetoroff
Suomen sota 1808-1809 Varrashongan mäki
Täpäriä tilanteita
Väärässä paikassa väärään aikaan

Pakinat

Ajan kuva
Arvot mekin ansaitsemme
Guru
Kantaisän isä
Korvike on kystä!
Kotimaani ompi Savo
Lyskä
Meitä on moneksi
Missä jono, siellä ongelma
Muistin Poro-Joopen
Onko nimi enne?
Solveigin laulu
Suku kielessä ja mielessä
Sukulaisten bongaamisen vaikeudesta
Tikusta asiaa

Perinnetietous

Isoisän reumanhoitolääkkeet
Kotirannan mummin lakkakiisseli
Luumädän lääke
Riisitaudin hoito
Rojuhaude

Missä jono, siellä ongelma
Heikki Nyyssönen, Oulu

Jos voin lukea lakia itsestäni, niin sanoisin, että me Nyyssöset olemme onnettomimpia seisoessamme jonossa. Juurillamme – Säämingin Hannonpellolla ja Joroisten Savuniemellä – jonottaminen oli tuntematon käsite. Myöhemminkään jonoja ei päässyt syntymään, sillä tunnuslauseemme oli (ja on edelleen): kaikki yhtä aikaa, niin ei tule tungosta!

Jonot tulivat sitten meidänkin elämäämme kaupungistumisen myötä. Monet meistä asuvat kasvukeskuksissa, joissa jonot ovat alituinen riesa. Erään määritelmän mukaan jono syntyy, kun palvelun tarjonta on kysyntää hitaampaa. Älkää kysykö minulta, mitä se tarkoittaa.

Erään kansanedustajan sanoja mukaillen: missä jono, siellä ongelma. Jono on ongelma sille, joka siihen joutuu ja jonoon tarvitaan vain yksi luukku ja kaksi ihmistä.

Molieren runomuotoisessa näytelmässä muuan henkilö tajuaa yhtäkkiä, että hän on tietämättään puhunut koko ajan proosaa. Minäkin tajusin äsken jotain, mistä olin tietämätön. Soitin kotoa eräälle palvelun tarjoajalle ja sieltä vastattiin: olette jonossa!

Apteekkiin tulee joskus asiaa. Sielläkin on aina jono. Otat jonotuslipun ja istut odottamaan vuoroasi. Odottavan aika on tunnetusti pitkä. Viisi minuuttia jonossa tuntuu varttitunnilta. Jonosta ei kuitenkaan kannata poistua. Jos menet vaikkapa vain hetkeksi kaupungille, huomaat palattuasi, että vuorosi on mennyt ja joudut taas alkamaan alusta.

Jono kiinnostaa ilmiönä myös matemaatikkoja. Tulokset ovat jääneet laihoiksi. Paras tapa välttyä jonottamiselta ei edellytä monimutkaisia laskutoimituksia. Se on kylmäverinen jonon ohittaminen.

Tähänkin pätee sama vanha totuus: harjoitus tekee mestarin.

Englannissa jonon ohittamista (jumping the queue), esimerkiksi bussipysäkillä, katsotaan karsaasti. Se ei kuulu tapoihin. Etuilu sivuutetaan kuitenkin hiljaisuudella, sillä siitä huomauttaminen ei myöskään kuulu tapoihin.

Yhteenvetona voi sanoa, että jonottamiseen, niin kuin moniin muihin asioihin, tarvitaan asennetta. Jonoon pitää suhtautua oikein eli rangaistuksena pahoista teoista. Jonossakin aika kuluu rattoisammin, kun miettii syntejään.

 

 

 

 

 

 

 
               
 
   
           
© Web programming , design & graphics by Jonni