Suvun tarinoita

Isoisän ensimmäinen tienesti
Isän kanssa reissussa
Kotirannan kalareissuista
Kun itse UKK kuulusteli Kalle Nyyssöstä
Kunnon maalari
Kutunakan hauta
Kylän ensimmäinen traktori
Lapsia palanut
Metsänhoitoa
Selkkaus mustalaisten kanssa
Sotavanki Pekka Fetoroff
Suomen sota 1808-1809 Varrashongan mäki
Täpäriä tilanteita
Väärässä paikassa väärään aikaan

Pakinat

Ajan kuva
Arvot mekin ansaitsemme
Guru
Kantaisän isä
Korvike on kystä!
Kotimaani ompi Savo
Lyskä
Meitä on moneksi
Missä jono, siellä ongelma
Muistin Poro-Joopen
Onko nimi enne?
Solveigin laulu
Suku kielessä ja mielessä
Sukulaisten bongaamisen vaikeudesta
Tikusta asiaa

Perinnetietous

Isoisän reumanhoitolääkkeet
Kotirannan mummin lakkakiisseli
Luumädän lääke
Riisitaudin hoito
Rojuhaude

Guru
Heikki Nyyssönen, Oulu

Guru on opettaja, asiantuntija, auktoriteetti. Tässä joitakin omia ”gurujani”: Timo Airaksinen, Esko Valtaoja, Heikki Ylikangas. Airaksinen on filosofi, Valtaoja tähtitieteilijä ja Ylikangas historioitsija. Oppineita herroja kaikki, mutta ennen kaikkea viisaita miehiä.

Ruoasta sanotaan, että yhden herkku on toisen myrkky. Guruihin sovellettuna: yhden guru on toisen huru. Esimerkiksi Airaksisen heitot ovat joskus aika erikoisia. Mutta sellaisia gurut ovat: he arvostelevat sovinnaisia käsityksiä, särkevät myyttejä, uivat vastavirtaan. Se on vastustamattoman virkistävää.

On kuitenkin väärin suhtautua guruihin kritiikittömästi ja ihailla sokeasti. Eivätkä he myöskään aina tee niin kuin saarnaavat. ”Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon”, lausahti Pentti Saarikoski aikoinaan.

Guruja kuunnellaan, sillä heillä on sana hallussaan. Ylikangas on paitsi merkittävä historioitsija, myös lahjakas kirjoittaja. Valtaojallakin on Tieto Finlandia -palkinto plakkarissaan.

Kansanperinteessämme on paljon nimettömiä guruja. He elävät tarinoissa, sananlaskuissa, sutkauksissa, lohkaisuissa – miksi niitä sitten kutsuttaneekin. Itsekukin tuntee varmasti jonkun kansanmiehen tai -naisen, jolle on velkaa viisaita sanoja ja ajatuksia. Heitä on joka suvussa, myös Nyyssösissä.

Koko Suomen heimon gurujen guru on tietysti vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen. Väinämöisen opetukset ovat edelleen ällistyttävän ajankohtaisia: Kunnioita ympäristöä, vettä maata ja metsää; älä kullalle kumarra, älä horju hopealle. Siinäpä laiskanläksyä meille kaikille.

Sitten Väinämöisen päivien guru-nimitys on kärsinyt inflaation. Monet esiintyvät guruina silminnähden vähäisin ansioin. Annettakoon heillekin mahdollisuus. Olkoot guruja, jos pystyvät laulamaan miehen suohon.