Tarinat
Nyyssösten Sukuseura ry
   

 

Suvun tarinoita

Isoisän ensimmäinen tienesti
Isän kanssa reissussa
Kotirannan kalareissuista
Kun itse UKK kuulusteli Kalle Nyyssöstä
Kunnon maalari
Kutunakan hauta
Kylän ensimmäinen traktori
Lapsia palanut
Metsänhoitoa
Selkkaus mustalaisten kanssa
Sotavanki Pekka Fetoroff
Suomen sota 1808-1809 Varrashongan mäki
Täpäriä tilanteita
Väärässä paikassa väärään aikaan

Pakinat

Ajan kuva
Arvot mekin ansaitsemme
Guru
Kantaisän isä
Korvike on kystä!
Kotimaani ompi Savo
Lyskä
Meitä on moneksi
Missä jono, siellä ongelma
Muistin Poro-Joopen
Onko nimi enne?
Solveigin laulu
Suku kielessä ja mielessä
Sukulaisten bongaamisen vaikeudesta
Tikusta asiaa

Perinnetietous

Isoisän reumanhoitolääkkeet
Kotirannan mummin lakkakiisseli
Luumädän lääke
Riisitaudin hoito
Rojuhaude

Lyskä
Heikki Nyyssönen, Oulu 15.2.2009

Mikä on se koulu, jossa Martti Ahtisaari kävi keskikoulunsa ja missä Paavo Lipponen suoritti ylioppilastutkintonsa? Mikä on se koulu, jota kävivät mm. Juhani Aho, Lasse Lehtinen ja Pertti ”Spede” Pasanen? Oikea vastaus on Kuopion lyseo.

Engelin piirtämä Kuopion lyseo sijaitsee Kauppakadulla, vastapäätä toria, kauppahallia ja Veljmies-patsasta. Veljmies on seissyt paikallaan vuodesta 1959. Allekirjoittanut lähti Lyskästä kolme vuotta aikaisemmin.

Kuopion Lyseo on perustettu yläalkeiskoulun pohjalle. Vuosi oli 1872. Koulun ensimmäisenä rehtorina toimi itse J.V. Snellman. Yläalkeiskoulut olivat viisivuotisia poikakouluja. Ne antoivat tarpeelliset tiedot kymnaasiin pyrkimistä varten. Niissä opetettiin mm. geografiaa, fysiikkiä, räknäyskonstia sekä latinan, greekan ja hebrean kieltä.

Kreikkaa ja hepreaa ei Lyskässä enää opetettu. Latinaa sen sijaan opetettiin ja se olikin yksi lempiaineistani. Latinaa käytetään vieläkin lääketieteessä. Sana dementia on latinaa, muistaakseni. Nomen est omen, alea iacta est, carpe diem, ja monet muut lentävät lauseet kuuluvat ns. yleissivistykseen. Joka ei ole enää niin kovin yleistä. Lyskässä latinaa meille opetti Elina Pitkänen eli Ellu.

Opettajien lempinimet ovat mielenkiintoisia ja joskus varsin kuvaavia. Kuten esimerkiksi Lettu. Lettu opetti ”fysiikkiä” ja kemiaa. Hän oli oikealta nimeltään Tuomas Ohukainen. Tässä tapauksessa nomen ei ollut omen, sillä Ohukainen oli olemukseltaan paksukainen.

Opettajana lehtori Tuomas Ohukainen oli ylimielinen ja ironinen. Varsinainen hyvän opettajan irvikuva, mutta ei suinkaan ainoa lajissaan. Tuntiosaamisesta Lettu piti kirjaa aika erikoisella tavalla. Hyvästä osaamisesta sai nimensä kohdalle ison tai pienen plussan, kohtalaisesta ”lentokoneen” tai ”kuokan”. Lentokoneesta puuttui yksi plussan sakara, kuokasta kaksi. Huonosta osaamisesta tuli miinus, pitkä tai lyhyt.

Saksa ja ranska olivat lukiossa keskenään valinnaisia. Jos otti ranskan, piti ottaa myös piirustus. Se sopi minulle. Ranskaa opetti Uuno Hiltunen eli Uki. Hän takoi ranskaa päähämme intohimoisesti. Jos oppi ei mennyt perille, Uki sai raivokohtauksen. Pää punaisena hän huusi ja ravasi sitten ulos luokkahuoneesta. Tunti loppui siihen.

Uki oli pelottava ja arvaamaton. Hän saattoi jäädä kokonaan tulematta tunnille syytä ilmoittamatta. Joskus hän vain pisti mustan patalakin peittämän päänsä ovesta sisään, totesi lyhyesti, että täällä haisee p - ka ja häipyi saman tien. Hyvälle tuulelle sattuessaan Uki oli pätevä opettaja. Kuopiossa hän oli arvostettu kulttuuripersoona.

Niin oli Kielokin. Kielo Ovaskainen oli suomen kielen lehtori, näyttävä nainen, joka myös pukeutui näyttävästi. Kielo oli aatesuunnaltaan oikeistolainen, mutta hän ei tuominnut Tuntematonta sotilasta sen ilmestyttyä, päinvastoin puolusti jopa sen kieltä. Kielolla oli erikoinen tapa antaa kotitehtäviä. Hän keksi niitä loputtomasti, mutta ei koskaan tarkistanut, oliko ne tehty.

Kerran Kielo antoi ainekirjoituksessa aiheeksi ”Kain ja Abel”. Kirjoitin siitä ja aineeni sai kovasti kiitosta. Seuraavalla kerralla oli aiheena ”David ja Goljat”. Taas tuli hyvä numero. Sitä seurasi vielä muitakin raamatullisia aiheita, Marttaa ja Mariaa ja sen semmoista, kunnes lopulta tuli stoppi.

Lyskän rehtorina oli Frans Nyblom. Hän oli Reksi. Reksin tehtäviin kuului mm. oppilaiden jakaminen kieliryhmiin. Kaikki halusivat englannin ryhmään, mutta myös venäjän ryhmä piti saada muodostettua. Se tapahtui seuraavasti. Nyblom laittoi meidät riviin ja käski joka toisen astua rivistä ulos. Minä olin joka toinen, mutta jäin paikalleni. Ihme kyllä, se jäi Reksiltä huomaamatta ja pääsin kuin pääsinkin englannin ryhmään, niin kuin olin toivonut.

Tällä filunkikonstilla oli kauaskantoiset seuraukset, sillä minusta tuli englannin opettaja.

Olen kyllä jälkeenpäin katunut tekoani. Englannin opettajia on pilvin pimein, kun taas venäjän taitajista on huutava puute.

 

 

 

 

 

 

 
               
 
   
           
© Web programming , design & graphics by Jonni