Tarinat
Nyyssösten Sukuseura ry
   

 

Suvun tarinoita

Isoisän ensimmäinen tienesti
Isän kanssa reissussa
Kotirannan kalareissuista
Kun itse UKK kuulusteli Kalle Nyyssöstä
Kunnon maalari
Kutunakan hauta
Kylän ensimmäinen traktori
Lapsia palanut
Metsänhoitoa
Selkkaus mustalaisten kanssa
Sotavanki Pekka Fetoroff
Suomen sota 1808-1809 Varrashongan mäki
Täpäriä tilanteita
Väärässä paikassa väärään aikaan

Pakinat

Ajan kuva
Arvot mekin ansaitsemme
Guru
Kantaisän isä
Korvike on kystä!
Kotimaani ompi Savo
Lyskä
Meitä on moneksi
Missä jono, siellä ongelma
Muistin Poro-Joopen
Onko nimi enne?
Solveigin laulu
Suku kielessä ja mielessä
Sukulaisten bongaamisen vaikeudesta
Tikusta asiaa

Perinnetietous

Isoisän reumanhoitolääkkeet
Kotirannan mummin lakkakiisseli
Luumädän lääke
Riisitaudin hoito
Rojuhaude

Sukulaisten bongaamisen vaikeudesta
Heikki Nyyssönen, Oulu 15.2.2009

Helsingissä käydessäni olen joskus onnistunut bongaamaan jonkun tunnetun henkilön, mm. kerran Veijo Meren sopivasti Akateemisen kirjakaupan edessä. Opiskeluaikoinani muistan nähneeni itsensä Tauno Palon Kansallisteatterin kulmilla. Lintujen bongausta en ole harrastanut, mutta olen nähnyt, miten syvään hurmokseen voi vaipua esim. valkoselkätikan näkemisestä.

Ns. tavisten bongaamisessa ei ole samaa hohtoa, mutta kotona on kiva kertoa bonganneensa naapurin Citymarketissa.

Nyyssösiä täällä Oulussa on vaikeampi bongata, kahdesta syystä. Ensinnäkin heitä on aika vähän ja toiseksi he ovat toistaiseksi jääneet minulle tuntemattomiksi, mihin asiaintilaan tietysti toivoisin muutosta. Kun he kuitenkin ovat sukulaisia, niin mietin, olisiko olemassa jokin kuudes aisti, jolla heidät pystyisi tunnistamaan kaupungilla vastaantulijoista?

Mahtaisiko meillä Nyyssösillä olla joitain erityistuntomerkkejä, joista toisemme tunnistamme? Sellaisia kuin Habsburgien nenä. Tai hörökorvat. Kävelemmekö jalkaterät ulospäin. Kuten minä. Onko meillä erityisiä komplekseja? Kuten minulla. Siitä, että kävelen jalkaterät ulospäin.

Valitettavasti Nyyssösille yhteisiä erityistuntomerkkejä ei ole löytynyt. Ei ole olemassa mitään Nyyssösten nenää. Eikä mitään muutakaan meitä kaikkia selvästi yhdistävää tekijää. Ns. sukunäköä on kyllä siellä täällä havaitsevinaan. Isälleni, nyt jo edesmenneelle, on Nyyssösistä jopa löytynyt ”kaksoisolentokin”. Hän on kaiken lisäksi samassa ammatissa!

Yleensä sukunäkö on vähemmän ilmeistä. Ja menepäs määrittelemään, mitä se sukunäkö oikeastaan on. Ei tahdo onnistua. Mutta silti sitä on näkevinään. Veikkaan, että jos minun pitäisi tunnistaa Nyyssönen kolmikosta, jossa hänen lisäkseen ovat Nieminen ja Järvinen, osuisin todennäköisesti oikeaan (viimeistään kolmannella yrittämällä).

Mutta onko sukunäöstä apua Oulun rotuaarilla? Auttaako se tunnistamaan Nyyssösen kaikkien Moilasten, Huotarien, Hätälöiden, Määttien ja Junttiloiden joukosta? Ei tunnu auttavan. Kyllä meidän Nyyssösten täytyy tutustua toisiimme jollain muulla tavalla!

Seuraavalla Helsingin reissulla aion muuten bongata Ben Zyskowicsin!

 

 

 

 

 

 

 
               
 
   
           
© Web programming , design & graphics by Jonni