Tarinat
Nyyssösten Sukuseura ry
   

 

Suvun tarinoita

Isoisän ensimmäinen tienesti
Isän kanssa reissussa
Kotirannan kalareissuista
Kun itse UKK kuulusteli Kalle Nyyssöstä
Kunnon maalari
Kutunakan hauta
Kylän ensimmäinen traktori
Lapsia palanut
Metsänhoitoa
Selkkaus mustalaisten kanssa
Sotavanki Pekka Fetoroff
Suomen sota 1808-1809 Varrashongan mäki
Täpäriä tilanteita
Väärässä paikassa väärään aikaan

Pakinat

Ajan kuva
Arvot mekin ansaitsemme
Guru
Kantaisän isä
Korvike on kystä!
Kotimaani ompi Savo
Lyskä
Meitä on moneksi
Missä jono, siellä ongelma
Muistin Poro-Joopen
Onko nimi enne?
Solveigin laulu
Suku kielessä ja mielessä
Sukulaisten bongaamisen vaikeudesta
Tikusta asiaa

Perinnetietous

Isoisän reumanhoitolääkkeet
Kotirannan mummin lakkakiisseli
Luumädän lääke
Riisitaudin hoito
Rojuhaude

Kuka oli kantaisän isä?
Heikki Nyyssönen, Oulu

Sukumme kantaisä, Olli Nyyssönen, on puoliksi tarunomainen Väinämöis-hahmo. Niin kantaisän pitää ollakin – myyttinen sankari, tyyliin alussa oli suo, kuokka ja Olli. Ollin syntymä näyttäisi osuvan lähelle keski- ja uuden ajan taitetta, jolloin alkoi jo vähän valjeta. Ollin isän vuorostaan on täytynyt syntyä pimeään keskiaikaan, mikä on omiaan hankaloittamaan salapoliisin työtä. On luultavasti helpompi etsiä neulaa heinäsuovasta.

Kantaisä-Ollistakaan ei nimeä lukuun ottamatta tiedetä varmuudella juuri mitään, kuinka sitten hänen isästään? Mielestäni asialla on kuitenkin kiehtovaa spekuloida.

”Olli senior” eli 1400-luvulla, ilmeisesti sen jälkipuoliskolla. Suomi, käytännössä Varsinais-Suomi, oli liitetty Ruotsin valtakuntaan 1200-luvulla. Savossa oli siihen aikaan jo pysyvää, joskin harvaa asutusta. Vielä 1350-luvullakin Savon taloluku oli vain noin 600. Rajamaana se joutui toistuvasti selkkausten kohteeksi. Milloin sotivat keskenään Ruotsi ja Venäjä, milloin Ruotsi ja Tanska, milloin Ruotsi yksin Tanskaa ja Venäjää vastaan. 1470-luvulla kiistamaalle rakennettiin Olavinlinna savolaisten turvaksi. Savon miehet myös joutuivat linnan rakennustöihin, vaikka töitä olisi ollut muutenkin.

Savolaisen asutuksen syntypaikka oli hieman etelämpänä, Mikkelin tienoilla. Sieltä asutus levisi mm. Juvan suurpitäjään, johon myös Sääminki, Pieksämäki ja Joroinen kuuluivat. Sääminki erotettiin Juvasta eri pitäjäksi 1400-luvun lopulla – samoihin aikoihin, kun kantaisämme isä oli mies parhaassa iässään.

Nyyssösten ensimmäisten asuinsijojen on arveltu olleen Säämingin Haapalassa. Siellä ”Olli seniorkin” todennäköisesti eli. Hänen todellinen etunimensä ei ole tiedossa eikä sekään, oliko hänellä jo sukunimenä Nyyssönen. Nimen Nyyssönen arvellaan johtuvan pyhimysnimestä Dionysios/Dionysius, jonka merkkipäivä katolisessa kalenterissa oli 9. lokakuuta (nykyisin Ilona). Nimi on voinut kansan suussa olla Nisius tai Nisse. Se on voinut olla kantaisä-Ollin isänkin kutsumanimi.

Oli miten oli, kantaisän isän huomioonottamisella saattaa sukututkimuksen kannalta olla merkitystä. Onhan mahdollista, että Olli Nyyssönen ei ollut isänsä (ja äitinsä) ainut poika, vaan hänellä oli veli tai veljiä, joiden kautta Säämingin Nyyssöset ja miksei Virtasalmenkin Nyyssöset voisivat saada kytköksensä Joroisten Savuniemen päähaaraan. Etenkin viime mainittu kytköshän aiheuttaa tutkijoille jatkuvaa päänvaivaa. Huomautettakoon kuitenkin vielä kerran, että tämä kaikki on vain spekulaatiota.

Jospa siirtyisi seuraavaksi kantaisän isänisään …

 

 

 

 

 

 

 
               
 
   
           
© Web programming , design & graphics by Jonni