Suvun tarinoita

Isoisän ensimmäinen tienesti
Isän kanssa reissussa
Kotirannan kalareissuista
Kun itse UKK kuulusteli Kalle Nyyssöstä
Kunnon maalari
Kutunakan hauta
Kylän ensimmäinen traktori
Lapsia palanut
Metsänhoitoa
Selkkaus mustalaisten kanssa
Sotavanki Pekka Fetoroff
Suomen sota 1808-1809 Varrashongan mäki
Täpäriä tilanteita
Väärässä paikassa väärään aikaan

Pakinat

Ajan kuva
Arvot mekin ansaitsemme
Guru
Kantaisän isä
Korvike on kystä!
Kotimaani ompi Savo
Lyskä
Meitä on moneksi
Missä jono, siellä ongelma
Muistin Poro-Joopen
Onko nimi enne?
Solveigin laulu
Suku kielessä ja mielessä
Sukulaisten bongaamisen vaikeudesta
Tikusta asiaa

Perinnetietous

Isoisän reumanhoitolääkkeet
Kotirannan mummin lakkakiisseli
Luumädän lääke
Riisitaudin hoito
Rojuhaude

Riisitaudin hoito
Paavo Nyyssönen, Vantaa 2009

Riisitauti tunnetaan nykyään lasten luustoa pehmentävänä sairautena. Tyypillisiä oireita on vinot jalkaluut eli ”länkisääret” ja rintakehän epämuodostumat sekä vastustuskyvyn puute. Riisitaudin pehmentämät luut luutuvat aikuisiällä vääriin asentoihin, josta niiden korjaaminen on erittäin vaikeaa. Rintakehän epämuodostumat voivat olla hyvinkin vaarallisia.

Riisitaudin aiheuttaa D-vitamiinin puutos. Siihen voi olla syynä ravinnon D-vitamiinin tai auringonvalon puute. D-vitamiini on tärkein riisitaudin ehkäisijä. Riisitautia esiintyi hyvin paljon erityisesti lapsissa ennen D-vitamiinin keksimistä juuri tähän sopivana lääkkeenä.

Daniel Jusleniusen (Suomalaisen- Sana- Lagun Koetus 1745) riisi oli riuduttava suolistosairaus. Viljelykasvi riisin kanssa riidellä ei ollut mitään tekemistä. Sairauden vanha nimitys myös taipui eri tavalla.

Riittä pyrittiin hoitamaan erilaisilla loitsuilla. Sitä puhuteltiin kuin olentoa, joka oli konkreettisesti olemassa. Näin se koettiin taudin aiheuttajaksi. Riiden hoitoon käytettiin erilaisia yrttejä kuten riidenmarjaa eli näsiää, sudenmarjaa, suopursua, suovehkaa ja riidenliekkoa. Myös taikavoiteita oli käytössä. Ajan kuluessa alettiin käyttää pitempää nimeä ”riisitauti”.

Muistelen vielä, että kun kävin koulua 1940-luvulla, oli osalla lapsilla juuri länkisääret, sekä rintakehä törrötti keskeltä eteenpäin, kun sen olisi pitänyt olla juuri päinvastoin. Minua nuoremmalla veljellä oli myös riisitauti, joka tuli esiin siinä 2–4 vuoden iässä. Joku kansanparantaja oli neuvonut äitiä, miten poika parannetaan taudistaan.

Hänelle tehtiin muuripataan kuumavesihaude, johon muistamani mukaan laitettiin tervalepän oksia, suopursun varsia, näsiä, sudenmarjoja, suovehkaa ja jotain muuta, jota en nyt muista. Resepti kait oli, mutta se on joutunut johonkin arkistoon tai hävinnyt kokonaan.

Siten kun seos oli aikansa kiehunut ja jäähtynyt, pantiin poika likoon. En muista kuinka kauan häntä pidettiin hauteessa, mutta janoinen hän oli kun pääsi pois hauteesta. Isoäitini Anna Vepsäläinen s. 1882 sanoi, että nyt lähti pojasta riisitauti.

En nyt muista tarkalleen, paraniko poika silloin vai myöhemmin, mutta aikamies hänestä tuli, eikä hänellä ole länkisääriä eikä muitakaan riisitaudin aiheuttamia tuntomerkkejä. No se on varmaa, että haude ei häntä parantanut, huolimatta siitä, että äiti ja isoäiti uskoivat niin käyneen.