Tarinat
Nyyssösten Sukuseura ry
   

 

Suvun tarinoita

Isoisän ensimmäinen tienesti
Isän kanssa reissussa
Kotirannan kalareissuista
Kun itse UKK kuulusteli Kalle Nyyssöstä
Kunnon maalari
Kutunakan hauta
Kylän ensimmäinen traktori
Lapsia palanut
Metsänhoitoa
Selkkaus mustalaisten kanssa
Sotavanki Pekka Fetoroff
Suomen sota 1808-1809 Varrashongan mäki
Täpäriä tilanteita
Väärässä paikassa väärään aikaan

Pakinat

Ajan kuva
Arvot mekin ansaitsemme
Guru
Kantaisän isä
Korvike on kystä!
Kotimaani ompi Savo
Lyskä
Meitä on moneksi
Missä jono, siellä ongelma
Muistin Poro-Joopen
Onko nimi enne?
Solveigin laulu
Suku kielessä ja mielessä
Sukulaisten bongaamisen vaikeudesta
Tikusta asiaa

Perinnetietous

Isoisän reumanhoitolääkkeet
Kotirannan mummin lakkakiisseli
Luumädän lääke
Riisitaudin hoito
Rojuhaude

Selkkaus mustalaisten kanssa
Paavo Nyyssönen, Vantaa

Isoisäni Ville Nyyssönen (s. 1880) kertoi seuraavan tapauksen:
Kotikylässäni Kolunpohjalla, noin 2 km:n päässä varsinaisesta pääkylästä, Kolunpohja-nimisen järven pohjoispäässä, sijaitsee Vehkamäki niminen talo, joka on tällä hetkellä kunnostettu loma-asunnoksi.

1920-luvulla taloa isännöi August Markkanen -niminen mies, jolla oli suuri perhe.

Eräänä talvipäivänä saapui taloon useampi perhekunta mustalaisia. Nähtyään, että talossa ei ole kuin yksi mies, ja että talo sijaitsee erillään muista taloista, päättivät he asettua isännäksi ja ottaa vielä isännän vähäiset rahat ja syödä talon ruokavaraston tyhjäksi.

Isäntä näki tilanteen toivottomaksi, sillä olihan mustalaisten joukossa useita riskiä nuoria miehiä, joten heidän vastustaminen väkivalloin olisi voinut koitua kohtalokkaasi.

Talon emäntä oli kuitenkin neuvokas, sillä hän sai mustalaisilta salaa lähetettyä talon noin 7-vuotiaan Ida-tyttären hakemaan apua lähimmästä naapurista, eli noin kahden kilometrin päässä olevasta Ville Nyyssösen talosta. Ville sattui onneksi olemaan kotonaan. Idan kerrottua tilanteesta kotonaan, päätti isoisäni lähteä katsomaan tilannetta tarkemmin paikanpäälle.

Ville kertoi tapahtumien kulusta seuraavasti: kun hän saapui tyttären kanssa talon pihalle, huomasi hän kuinka mustalaiset olivat laittaneet hevosensa talon talliin ja talon oma hevonen harhaili pihalla. Eräs mustalaiseukko oli lypsämässä navetassa talon lehmää.

Tällöin Ville otti talon halkovajasta metrisen halon ja astui tupaan. Samalla hän huomasi, että talon isäntä istui kamarissa rahakirstun päällä haulikko kädessään, vartioiden ilmeisesti talon vähäisiä rahavaroja.

Kun mustalaiset huomasivat, että taloon oli tullut vieras valkolainen, hyppäsi eräs mustalaismies puukko kädessä Villen eteen talon oviaukossa. Mutta hänpä olikin varuillaan ja täräytti puukkomiestä päähän halolla niin, että mies tuupertui verta valuen tuvan lattialle.

Samalla hän karjaisi, että ulos joka sorkka! Se tehosi ja mustalaisakat ja -ukot alkoivat juosta ulos alusvaatteisillaan, huutaen mennessään, että se hullu tappaa meidät kaikki.

Ville ilmoitti kuitenkin, että laittakaa hyvät ihmiset vaatetta päällenne, sillä ulkona on 20 astetta pakkasta, ja te jäädytte kuin russakat. ”Enpä ou nähnyt millonkaan aekasemmin, enkä sen jäläkeenkää, niin noppeeta pukemista kun sillon näin”, kertoi ukkini.

Mustalaiset istuivat rekiinsä ja aikoivat lähteä ajamaan kauhuissaan poispäin talosta unohtaen, että halosta saanut puukkomies makasi talon lattialla. Tällöin Ville ilmoitti, että tulkaa joku kaveriksi, jotta saadaan mies mukaanne, että viette hänet lääkäriin Suonenjoelle.

Mustalaiset eivät kuitenkaan uskaltaneet tulla sisälle hakemaan haavoittunutta, vaan Villen ja isäntä Augustin täytyi kantaa mies rekeen. Asiasta ei kuitenkaan kuulunut jälkeenpäin mitään. Lieneekö mies sitten päässyt lääkäriin vai ei.

Sen sijaan mustalaiset olivat kertoneet jälkeenpäin naapurikylässä Lempyyllä, että siellä Kolunpohjalla asuu hullu isäntä, joka oli tappaa meidät kaikki.

Todettakoon, että vielä 1950-luvulla oli yleistä, että mustalaisperheet kiertelivät maaseudulla talosta taloon ja kerjäsivät ruokaa itselleen ja hevosilleen. Muistan kuinka suuretkin perheet saapuivat yleensä illansuussa kotiini ja pyysivät saada olla yötä. Siinä isäntäväki oli koetuksella – laittaako joukko tielle yön selkään ja vielä talvipakkasella?

Yleensä siinä kävi niin, että lämmitettiin talon sauna tai riihi, jossa perhe sitten yöpyi. Jos perheellä oli pieniä lapsia, saivat he etuoikeuden nukkua äitinsä kanssa pirtin lattialla, mutta muu joukko joutui armotta riiheen tai saunaan.


 

 

 

 

 

 

 
               
 
   
           
© Web programming , design & graphics by Jonni