Heikki Nyyssönen

1700-luku alkoi komeasti suurella Pohjan sodalla, joka oli Venäjän tsaari Pietari Suuren ja Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n keskinäinen mittelö, mutta myös osa laajempaa historiallista kehystä. Sota oli parin vuosikymmenen kausi, jona tsaari Pietarin kasakat, kalmukit ynnä muut sotajoukot miehittivät Suomea. Tämä miehitysaika (1713 – 1721), jota kutsutaan isovihaksi, on Suomen historian synkimpiä. Sen hirveyksiin kuuluivat mm. ryöstöt ja raiskaukset, silmitön hävitys ja sekasorto, esivallan romahtaminen ja yleinen raakalaistuminen. Suomalaisten kärsimyksiä lisäsi entisestään samaan aikaan riehunut paiserutto (”musta surma”) eli iso kuolema, joksi aikalaiset sitä kutsuivat.

Miehitysvallan olot vaihtelivat suuresti eri puolilla Suomea. Järjestelmällisen hävityksen koki Viipurin ja Kymijoen välinen alue – se alue, joka sodan seurauksena jäi Venäjälle ja tunnetaan nimellä Vanha Suomi. Savon puolelle, ensiksi Mikkeliin, miehittäjät saapuivat vuoden 1713 lopulla. Olavinlinna, ja saman tien koko Savo, joutui venäläisten haltuun 29.7.1714. Savolaiset pakenivat pakokauhun vallassa kuka minnekin – metsiin piilopirtteihin, luoliin tai vallan muualle. Savossa moni talo autioitui tai joutui uusien omistajien valtaamaksi. Keskuspaikoista syrjemmällä Sisä-Savossa, kuten Pieksämäen ja nykyisen Suonenjoen seuduilla, päästiin jossain määrin vähemmällä. Suuria verilöylyjä ei täällä näytä tapahtuneen. Hävitykseltä ja muun muassa ihmisrosvoukselta ei täälläkään vältytty, paloivathan Pieksämäen kirkonkirjatkin isovihan aikaan.

Miten Pieksämäen Hulkkolassa, Nyyssölän tilalla, Lauri Laurinpoika Nyyssösen (Sukukirja I, taulu 216) perhe mahtoi isovihasta selvitä? Tarkkaa tietoa siitä ei ole. Nyyssösen tila, nykyiseltä nimeltään Lassila, ainakin säilyi ja on edelleen suvun hallussa. Lapsia perheeseen syntyi isovihan vuosina viisi, joista kolme jäi eloon ja kasvoi aikuisiksi. Vanhimmasta pojasta, Laurista, tuli aikanaan talon isäntä. Tämänkin Laurin vanhin poika sai nimen Lauri. Hän syntyi vuonna 17.11.1743. Saman vuoden elokuussa oli solmittu Turun rauha, joka päätti hattujen sodan. Samalla päättyi jo toinen venäläismiehityksen aika, ns. pikkuviha (1742 – 1743). Vuoden 1742 elokuun ensimmäinen oli Nyyssölässä suuren surun päivä. Tuolloin kuoli perheen kaksi vanhinta lasta Inkeri ja Vappu. Vanhoja he eivät suinkaan vielä olleet – Vappu vasta 2,5 vuotias ja Inkerikin vielä alle viiden vuoden. Vuonna 1743 syntyneen Lauri Laurinpojan nuorempi sisar Eeva sensijaan jäi eloon ja avioitui 37-vuotiaana pieksämäkeläisen Heikki Friskin kanssa. Muista Laurin sisaruksista, joita oli kaikkiaan kuusi, Paavo menehtyi isorokkoon vuonna 1755, vain 1,5 vuotiaana. Isorokko oli Suomessa 1700-luvulla yleinen kulkutauti. Epidemiat kiersivät maata noin 4 – 5 vuoden välein. Ensimmäinen rokonistutus suoritettiin Turussa vasta 1754. Paavo ei rokotusta ennättänyt saada. Paavon isoveli Lauri sensijaan ehti nähdä vielä uuden vuosisadan, nimittäin 1800-luvun alun. Pikkuviha oli Laurin syntyessä jo taakse jäänyttä elämää ja Turun rauhaa seurasi ennenkuulumattoman pitkä, kokonaista 45 vuotta kestänyt rauhan aika. Vuonna 1751 Ruotsin valtaistuimelle oli noussut kuningas Adolf Fredrik, joka oli ensimmäinen monarkki Holstein-Gottorpin suvusta. Adolf Fredrik vieraili Suomessakin, mutta ei kuitenkaan pistäytynyt Savossa. Adolf Fredrikistä kerrotaan, että hän viihtyi parhaiten sorvipenkin ääressä, niinpä häntä kutsuttiinkin ”sorvarikuninkaaksi”.

Vuonna 1788 Lauri oli 45-vuotias. Kaikki perheen seitsemän lasta olivat jo syntyneet, yksi oli jo kuollutkin. Kolmen tyttären jälkeen Laurin Maria-vaimo pyöräytti poikalapsen, joka sai nimekseen – minkäpä muunkaan kuin Lauri. Tämä Lauri, monesko lie jo ollutkin, syntyi vuonna 1775. Samana vuonna perustettiin  Vaasan hovioikeus, millä ei Laurin syntymän kanssa ole kuitenkaan mitään tekemistä. Sukukirjassa siirrytään tässä vaiheessa tauluun 222. Siinä kerrotaan, että vuonna 1775 syntynyt Lauri menetti puolisonsa Maria o.s. Karjalaisen jo kahdenkymmen avioliittovuoden jälkeen. Maria menehtyi ”nuhakuumeeseen”. Vielä kolme päivää ennen poismenoaan Maria ehti synnyttää seitsemännen lapsensa! Vanhin lapsista oli poika, joka sai vaihteeksi nimen Juho. Juho syntyi vuonna 1798. Kuusi vuotta aiemmin oli Ruotsia peräti 21 vuotta hallinnut kuningas Kustaa III haavoittunut kuolettavasti salamurhaajan luodista. Häntä seurasi Ruotsin valtaistuimella Kustaa IV Adolf, joka oli viimeinen Suomea hallinnut Ruotsin kuningas.

Edellämainittu vuonna 1775 syntynyt Juho Nyyssönen astui vuorostaan Nyyssölän ”valtaistuimelle” vuonna 1833. Juho oli avioitunut sukulaisensa Riitta Kaisa Nyyssösen kanssa 12 vuotta aiemmin kesäkuussa 1821. Mainittakoon, että keisari Napoleon ehti kuolla saman vuoden toukokuussa. Napoleon on kuuluu asiaan sikäli, että hän luovutti Suomen Venäjälle tavatessaan Aleksanteri I:n Tilsitissä vuonna 1807. Sen seurauksena Juho ja Riitta Kaisakin elivät koko elämänsä autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa Venäjän itsevaltiaan keisarin alamaisina. Saman teki myös heidän poikansa Aatami, joka hoiteli Nyyssölän isännyyttä vuosina 1868 – 1908. Vasta Aatamin poika Aaro sai viettää viimeiset 45 vuotta elämästään Nyyssölän isäntänä itsenäisessä Suomessa.