Kari Pekka Nyyssönen
Odottava hyörinä oli käynnissä varhaisena elokuisena lauantaiaamuna, kun sukuseuran hallituksen jäsenet viimeistelivät Warkauden kotiseutukeskus Tyyskän paikkoja sukuretkeläisiä varten. Sukuseuran opaskyltit paikalleen, pöytäliinat suoraan, myytävät sukutuotteet esille sekä vielä aamun vaativin tehtävä eli sukuviirin nostaminen lipputankoon. Yllättävästi Ari ja Kari Pekka suoriutuivat siitäkin heti ensiyrittämällä! Kaikki oli valmista ja katseet vilkuilivat taivaalle, tuleeko se ennustettu sade?
Toiveet retkipäivälle olivat korkealla, sillä seuralaisia oli ilmoittautunut mukaan ilahduttavan paljon eli reilut kolmekymmentä. Emäntien Terttu Tolvasen ja Manal Al Hassanin valmistamien aamukahvien ja piirakoiden tuoksut leijailivat pihalle, kun retkeläisiä alkoi saapua paikalle. Iloiset ilmeet, puheensorina ja halaukset täyttivät pihamaan – retkeä ja sukulaisten tapaamista oli selvästikin odotettu! Pikkuhiljaa siirryttiin ihastelemaan Kotiseutukeskuksen sisätiloja sekä nauttimaan aamukahvit. Sukuseuran puheenjohtaja Heidi Markkanen ja sukututkimusvastaava Ari Kankkunen toivottivat retkeläiset tervetulleiksi.
Kotiseutukeskus Tyyskää hallinoin Warkaus-Seura ry, jonka puheenjohtajana Ari Kankkunen toimii, joten tietoa talosta ja sen historiasta oli kätevästi saatavilla. Kotiseututyön aloitti Varkaudessa vuonna 1951 perustettu Kotiseutu- ja Museoyhdistys, jonka perustajana toimi tohtori Eino Salminen. Varkaus-Seura ry:n perustava kokous pidettiin toukokuun 10. päivänä 1956 Varkauden kauppalan virastotalossa. Vuonna 1992 Varkauden kaupunki lahjoitti kiinteistöt Varkaus-seuralle, jolloin rakennuksen peruskorjaus aloitettiin ja se muutettiin Kotiseutukeskukseksi. Rakennus on valmistunut vuonna 1859 nykyiselle paikalleen Tyyskänniemeen Varkauden ruukin lääkärin Sannfrid Hällströmin asunnoksi. Historia muuttuikin eläväksi, kun paikalle pyyhälsi tyylikkäästi pukeutunut mamselli (Pirjo Soininen, Varkauden Oppaat) suoraan 1800-luvulta kertomaan talon vaiheista.
Lääkäri Hällströmin jäätyä eläkkeelle vuonna 1889 rakennukseen muutti asumaan kasööri August Holopainen, joka asui rakennuksessa vuoteen 1912 asti. Hänen aikanaan lääkärin vastaanotto siirrettiin entiseen väentupaan. Vuosien 1912–1947 välillä rakennus toimi lääkärien asuntona. A. Ahlström oli omistanut rakennuksen vuodesta 1909 lähtien ja konepajan diplomi-insinööri Antere asuikin siellä vuodet 1947–1972, jonka jälkeen rakennus toimi kolme vuotta talousjohtaja Orvo Siimestön kotina. Vuonna 1975 rakennus muutettiin yksityiseksi lasten päiväkoti ”Muksulaksi”. Varkauden kaupunki siirtyi rakennuksen omistajaksi 1980-luvun puolivälissä, ja rakennus toimi päiväkotina vuoteen 1992 asti.
Historian havinasta palasimme nykyhetkeen ja vieläpä liikunnalliseen sellaiseen, sillä edessä oli parin kilometrin kävelyretki Kämärin alueen koskipuiston maisemiin. Varkauden kosket, kuten Ämmäkoski, ovat olleet kuuluisia runsaista kaloistaan: järvilohista, taimenista ja siioista. Ensimmäiset merkinnät Ruotsin kuninkaan kruununkalastamosta ovat vuodelta 1535, mutta Varkauden koskien kalastusoikeudet lienevät kuuluneet kruunulle jo 1400-luvun puolella. Kruununkalastamo toimi Olavinlinnan alaisuudessa ja kalastusretkikunnat kävivät Varkaudessa pyytämässä kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä kalojen kutuaikaan.
Varkauden kosket padottiin tehdastoiminnan vuoksi vuonna 1913. Siitä asti vaelluskalojen lisääntyminen Varkaudessa on ollut lähes olematonta ja kalojen kulku Varkauden koskien kautta, Saimaan ja Unnukan välillä, on ollut erittäin vaikeaa. Syyskuussa 2020 WWF, Varkauden kaupunki, Stora Enso, Pohjois-Savon ELY-keskus ja Warkauden Urheilukalastajat ry aloittivat virallisen yhteistyön Varkauden Ämmäkosken kunnostamiseksi. Mittavat kunnostustyöt aloitettiin kesällä 2022. Padon ohi on rakennettu 170 metriä pitkä ja yli 10 metriä leveä uoma, jota pitkin uhanalaiset vaelluskalat pääsevät liikkumaan. Stora Enso luopui osasta vesivoimastaan, ja koskeen päästetään nyt ympäri vuoden riittävästi vettä, jotta vaelluskalat pystyvät kutemaan ja niiden poikaset selviytymään. Tänä kesänä onkin kaloja voinut seurata suositun nettilive-kameran avulla. Varkauden kaupunki rakennutti alueelle komeat puusillat sekä laavun ja näin koskialueesta muodostui upea luontokohde, jonka varkautelaiset ja matkailijat ovat ottaneet lämmöllä omakseen. Sukuseuran retkeläisetkin tutustuivat alueeseen pitkänä letkana, kiireettömästi ja pysähdellen ihailemaan koskimaisemia, luonnontilaista metsää sekä luontomaisemaan sopivia siltoja ja laavua. Onpa ihmeellisen hienoa, että tällainen paikka on saatu aikaan aivan kaupungin keskellä, kuului kommentti. Ja kuten niin usein retkillämme, sade pysyi loitolla.
Raikas ulkoilma ja reippailu saivatkin jo vatsat kurnimaan. Näinpä suuntasimmekin Kotiseutukeskuksen huomaan maittavalle lounaalle. Ruokailun ajan saimme nauttia myös hengenravintoa Eerika Nissilän pianonsoiton myötä. Ruokapöydissä oli mukava vaihtaa kuulumisia ja kuunnella itse kunkin mielenkiintoisia tarinoita. Pian pihalta kuuluikin retrobussin tutut äänet 70-luvulta Jaakko Räisäsen kurvatessa Tyyskän pihaan. Vanhaa bussia ihasteltiin ja moni muistelikin linja-autoreissuja vastaavilla menopeleillä. Ja pian retkeläiset täyttivät bussin ja matka kohti Taipaleen kanavamuseota saattoi alkaa. Kyllä näissä linja-autoissa on sitä tunnelmaa!
Museossa tutustuimme Taipaleenkanavan historiaan esineiden sekä museo-opas Maarit Ristikankaan opastuksen johdolla. Saimme paljon tietoa alueen historiasta ja niistä olosuhteista, joissa kanavien rakentajat olivat joutuneet työskentelemään. Rakentamisen traagisin vaihe oli katovuonna 1868, jolloin nälän ja tautien heikentäminä kanavatyömaalla kuoli kolmisen sataa hätäaputyönä kanavaa rakentanutta. Heidän viimeinen leposijansa on Varkausmäen alun perin tilapäiseksi tarkoitetulla hautausmaalla. Moni erilaisin miettein siirryimme samassa rakennuksessa sijaitsevaan musiikkikahvila Kukkakeitaaseen. Siellä virkistyimme kahvin kera samalla tuumien kuinka monet asiat ovat nykyään hyvällä mallilla.
Koska aikaa oli, ja retrobussilla paikalle pääsi, suuntasimme Varkausmäkeen nälkään kuolleiden muistomerkille ja hautapaikalle. Paikka on tunteita herättävä ja sai meidät mietteliäästi hiljentymään. Aurinko oli kuitenkin ilmestynyt paistamaan, ikään kuin kunnioittamaan vainajia ja kertomaan siitä, kuinka voimme oppia menneestä.
Palasimme bussilla kotiseutukeskus Tyyskään, jossa vielä lopuksi vierailimme Väentuvassa ja Kalastuksen perinnehuoneessa. Päivän retkellämme saimme tutustua useisiin erilaisiin paikkoihin ja aikaa oli myös mukavasti keskusteluun retkeläisten kesken. Varkaudessa vierailijoille suosittelemme lämpimästi tutustumaan näihin kohteisiin. Kotiseutukeskus Tyyskä on myös erinomainen paikka järjestää tapahtumia. Sukuseura kiittää kaikkia retkelle osallistuneista sekä retken toteutukseen osallistuneita. Toivottavasti nähdään pian!
Julkaistu Nyyssösten Sukuseuran Tiedotelehdessä nro 49